Mäkihyppy
Whistler Janne Väätäinen on lyöty mies. Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja seisoo Whistler Olympic Parkin mäkimontun häikäisevässä auringonpaisteessa epäuskon ja toivottomuuden ruumiillistumana.
"Minulla ei ole sanoja", hän aloittaa.
"Ei ymmärrystä eikä käsitystä. Ei ainakaan painokelpoista sanottavaa. Kaikki pelaa, ja sitten lähtee matto jalkojen alta, kerta toisensa jälkeen."
Vancouverin olympialaisten suurmäen kilpailusta tuli suuri sinivalkoinen pannukakku. Erityisen palaneen ja kitkerän siitä tekivät kaksi henkilökohtaista tragediaa, Janne Ahosen loukkaantuminen ja Matti Hautamäen romahdus palkintokorokkeelta sijalle 26.
Ensimmäinen tragedioista koettiin jo koekierroksella, kun Ahonen kaatui sinänsä mallikelpoisen hyppynsä alastulossa. Vasen polvi vääntyi, ja peli oli sitä myöten pelattu. Ahosen viimeinen mahdollisuus henkilökohtaiseen olympiamitaliin meni ensimmäisen kierroksen 125-metrisellä hypyllä. Toinen hyppy jäi hyppäämättä. Vaarassa on myös joukkuekisa.
Matti Hautamäki hyppäsi hienon 134-metrisen ja oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kiinni pronssissa. Siihen olisi riittänyt noin 133 metriä. Sen sijaan Hautamäki tössähti lumeen 104 metrin kohdalla.
Mies painui myrskynmerkkinä huoltokopille pukahtamatta kellekään mitään.
"Puhun Matin kanssa iltapäivällä, mutta kaikkihan Matin tietävät. Juuri nyt siinä on sanaton kaveri", Janne Väätäinen huokaa.
Olympiamitalit jaettiin tismalleen samassa järjestyksessä kuin normaalimäen kisassakin: kultaa Sveitsin ihmemiehelle Simon Ammannille, hopeaa Puolan Adam Malyszille ja pronssia Itävallan Gregor Schlierenzauerille.
Kaiken huipuksi Janne Happonen hylättiin ensimmäisen kierroksen jälkeen liian suuren hyppypuvun takia, aivan kuten kävi Harri Ollille normaalimäen kisassa. Käsittämätöntä sekoilua - olympialaisissa puvun takia hylätyistä kolmesta hyppääjästä kaksi on suomalaisia ja kolmas suuresta mäkimaasta Italiasta. Olkoonkin, ettei Happonen 122-metrisellään olisi taistellut mitaleista.
"Siihen se menee samaan paskaan", tuskastunut Väätäinen huiskaisee kädellään.
Asiasta kyllä puhuttiin normaalimäen mokan jälkeen.
"Vika on urheilijassa ja jokaisen hyppääjän omalla vastuulla. Ei meillä ole resursseja eikä henkilökuntaa niin, että kaikki lyötäisiin valmiina pöytään. Joukkueessa on kolme kaveria, Ahonen, Hautamäki ja Happonen, jotka osaavat käyttää ompelukonetta."
Harri Ollin keskinkertainen suoritus, 117 ja 129 metriä riitti 18. sijaan. Hänelläkään ei ollut sanottavaa asiasta.
Väätäisellä on kaksi päivää koota itsensä ja joukkonsa viimeiseen taistoon, maanantain joukkuemäkeen. Ei ongelmaa, hän sanoo.
"Tästä vitutuksesta löytyy tsemppi maanantaille. Toivoa ei ole heitetty."