Ensi vuonna Eurooppa-neuvoston illallispöydässä on tungosta. Jos 25 EU-maan johtajat pitävät viiden minuutin puheen, se vie aikaa kaksi tuntia viisi minuuttia. Tosiasiassa aikaa kuluu paljon enemmän.
Viidessä minuutissa eurooppalaiset eivät ennätä kiitoksia pitemmälle. Eurooppa-neuvostossa Suomi on poikkeus. Kun joidenkin uusien jäsenmaiden valtiosääntö muistuttaa Suomea, muutkin saattavat vaatia kahta lautasta, kun Suomellakin on.
Voi olla, että Suomi jatkossa menettää toisen paikkansa. Tai sitten jatketaan pöytää. Presidentin osallistumista Eurooppa-neuvoston kokouksiin on perusteltu sillä, että EU:n yhteinen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on hallitusten välistä toimintaa. Eurooppa-neuvosto on jäsenvaltioiden huippukokous, jossa toimitaan myös yleisen kansainvälisen oikeuden pohjalta.
Asiantuntijoiden mukaan EU:n uusi perustuslaki kuitenkin veisi perusteet toisen lautasen politiikalta. Jos hvk hyväksyy konventin esityksen pääperiaatteet, EU:n perustuslaki tekee Eurooppa-neuvostosta unionin toimielimen. Tätä on tulkittu siten, että myös huippukokouksissa käsiteltävät ulkopoliittiset asiat ovat unionin sisäisiä asioita ja kuuluvat siten valtioneuvostolle ja pääministerille.
Toisen tulkinnan mukaan mikään ei muutu. Niin kauan kuin Eurooppa-neuvostossa käsitellään presidentin toimialaan kuuluva asioita, siis muita kuin EU:n sisäisiä asioita, presidentti osallistuu kokouksiin käsiteltäessä hänen toimialaansa kuuluvia asioita.
Suomen edustus Euroopan unionin huippukokouksissa on monen sattuman summa. Jos presidentiksi 1994 olisi tullut joku muu kuin Martti Ahtisaari, ulkoministeriön virkamies politiikan ulkopuolella, Suomen perustuslakikin voisi olla toisenlainen. Presidentillä ei ehkä olisi asiaa EU:n huippukokouksiin. Koko lautasongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Viime vuosikymmenellä käytiin kovaa vääntöä uudesta perustuslaista ja presidentin valtaoikeuksista. Ahtisaari ilmoitti valintansa jälkeen yksikantaan, että presidentti päättää, kuka Suomea Eurooppa-neuvostossa edustaa. Pääministeri Esko Aho ja presidentti Mauno Koivisto olivat jo vuonna 1992 katsoneet, että edustus kuuluu pääministerille. Suomen liittymissopimus allekirjoitettiin Korfussa kesällä 1994. Kokoukseen menivät Ahtisaari ja Aho, mutta presidentti ei päästänyt pääministeriä illalliselle. Brysselin kokoukseen Ahtisaari matkusti yksin.
Ahtisaari lähti siitä, että jos hän presidenttikautensa alussa menettää pikkulillin ulkopolitiikassa, perustuslakiuudistuksessa menee koko käsi. Valtakiista huipentui vuonna 1994 valtiopäiväjärjestyksen muutokseen, jossa pääministeri sai valtuudet antaa tietoa huippukokouksesta eduskunnalle.
Aluksi oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki yritti taivutella Ahtisaarta pääministeri-maininnan taakse. Turhaan. Eduskunnalle annettavaan esitykseen asia kirjoitettiin passiiviin. Kun ministeri esitteli muutoksen eduskunnalle, hän pyysi eduskuntaa muuttamaan sen takaisin alkuperäiseen muotoon.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta hyväksyi mietinnön, jossa todettiin, että valmisteluvastuu EU-asioissa kuuluu hallitukselle ulko- ja turvallisuuspolitiikka mukaan lukien ja että valtioneuvosto päättää Suomen edustuksesta Eurooppa-neuvostossa. Yleensä Suomea edustaisi pääministeri.
Eduskunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan tulkinnan kiireellisenä joulukuussa. Mutta Ahtisaarelta eivät paukut loppuneet. Vahvistaessaan muutoksen hän saneli valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman, jossa kiisti perustuslakivaliokunnan tulkinnan ja totesi, että tasavallan presidentillä on oikeus päättää hallitusmuodon 33 pykälän nojalla, mitkä asiat kuuluvat presidentin toimivaltaan.
Kukaan ei kehdannut puuttua Ahtisaaren ponteen, jonka Martti Manninen oli muotoillut. Kaikki kuitenkin tiesivät, että perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia, ei presidentti.
Kiistoista huolimatta Ahtisaari ja Aho edustivat Suomea yhdessä Essenin huippukokouksessa joulukuun alussa 1994. Lautaset lakkasivat lentelemästä vasta, kun SDP oli voittanut vaalit ja Paavo Lipponen tuli pääministeriksi.
Toukokuun lopussa herrat ilmoittivat uudesta vallanjakosopimuksesta. Pääministeri osallistuisi aina EU:n huippukokouksiin ja informoisi eduskuntaa etu- ja jälkikäteen. Presidentti päättäisi itse, lähteäkö vai eikö lähteä.
Jotkut pitivät sopimusta perustuslain vastaisena, antoihan Lipponen presidentille oikeuden itse päättää omasta osallistumisestaan. Uusi perustuslaki riisui presidentiltä sisäpoliittisen vallan, mutta ulkopolitiikkaa hän johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä.
Periaatteessa asioiden pitäisi olla kunnossa. EU-asiat ovat sisäpolitiikkaa, josta vastaavat pääministeri ja valtioneuvosto. Ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti, mutta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Perustuslain mukaan presidentin osallistuminen Eurooppa-neuvostoon ei ole pelkkä ilmoitusasia. Tosiasiassa niin kuitenkin on. Kun Tarja Halonen on halunnut matkustaa, lupa on aina myönnetty. Kanslian on kuitenkin kerrottava, mitä presidentin toimivaltaan kuuluvia asioita huippukokouksessa käsitellään.
Pääministeri on aina EU:n huippukokouksissa. Presidentin pitäisi poistua ja tehdä tilaa ulkoministerille, kun hänen toimivaltaansa kuuluvia asioita ei käsitellä. Halonen on kuitenkin toista maata.
Kerrotaan, että Paavo Lipponen olisi joskus huomauttanut, että nyt ei ole enää presidentin toimivaltaan kuuluvia asioita. Ja antanut ymmärtää, että presidentti voisi jo tehdä tilaa ulkoministerille. Mutta Halonen onkin pyytänyt isänniltä lisätuolin. Ja niin pientä Suomea on edustanut kokouksessa peräti kolme henkilöä: pääministeri, presidentti ja ulkoministeri. Ranskalla on myös Eurooppa-neuvoston illallisilla kaksi lautasta – silloin kun presidentti ja pääministeri ovat eri puolueista. Muulloin kokouksiin osallistuvat presidentti ja ulkoministeri.
Presidentit ovat olleet hyvin mustasukkaisia omasta vallastaan. Valtioneuvosto ei ole kärjistänyt asiaa, onhan uusi perustuslaki selkeyttänyt tilannetta. Kun EU laajenee ja saa uuden perustuslain, lautaskiista varmasti kärjistyy. Perusongelma on yhä taustalla. Miten se ratkeaa, riippuu hvk:n päätöksistä.
Nyt isäntämaa on kattanut Suomelle kaksi lautasta. Jatkossa suuri osa kokouksista on Brysselissä. Onko Belgia isäntämaa vai ovatko kokoukset neuvoston järjestämiä. Kun Eurooppa-neuvostosta tulee EU:n toimielin, se joutuu hyväksymään itselleen menettelytapasäännöt. Silloin otetaan kantaa delegaatioiden kokoon ja kokoonpanoon.
Toinen asia on, pystyykö 25 maan Eurooppa-neuvosto enää toimimaan ja tekemään päätöksiä. Järjestelmähän syntyi aikana, jolloin EU:ssa oli kuusi jäsentä. Tuolloin Ranskan ja Saksan johtajat saattoivat istahtaa takkatulen ääreen juomaan viskiä. Muu jengi oli statistina paikalla ja katseli, kun herrat päättivät Euroopan asioista.