– Onko nastarit valmiina? Sofia Haajanen soittaa ja varmistelee, että olen selvillä tapaamispaikasta.
Olemme sopineet haastattelun Oulurasteille Isokankaalle. Ennen sitä urheilija on käynyt jo juoksemassa A-radan. Saamme kartan ja lähdemme hakemaan helpon D-radan rasteja. Maasto on kuntoilijalle sopivaa kuivaa kangasta, joten nastareita ei tarvita, vaan lenkkareillakin pärjää.
– A-rata oli mukava, maasto helppokulkuinen ja nopea. Sinänsä helppo mutta jos ei pysy suunnassa, voi tulla isojakin virheitä. Punaiselta viivalta ei passaa poiketa, oululaista SK Pohjantähteä edustava suunnistaja analysoi.
Illan suunnistus oli urheilijalle jo päivän toinen harjoitus. Aamulla oli kovempi treeni: reipasta juoksua joen vartta ja mäkivetoja.
– Oli kiva juosta tutuissa maisemissa, Helsingissä puolisonsa Oskari Liukkosen kanssa asuva Haajanen iloitsee.
Pääkaupunkiin hän muutti lukion jälkeen, puhtaasti suunnistuksen vuoksi.
– Pakko, jos haluaa kehittyä huipulle. Suunnistus perustuu (korkeus)käyriin ja täällä niitä ei ole, luokanopettajaksi valmistunut ja osa-aikaisesti Mäkelänrinteen urheilulukion suunnistusvalmentajana toimiva Kastellin urheilulukion kasvatti kiteyttää.
Neitseelliset maastot mieluisimpia
Pari ensimmäistä rastia löydämme helposti. Ensimmäinen on pienellä kumpareella, toinen polkujen risteyksessä.
– Itse tykkään eniten koskemattomista maastoista. Sellaisia ovat esimerkiksi Itä-Suomen vaaramaastot, kangas-suppamaastot, Nuuksion kansallispuiston maastot tai avokalliomaastot.
Kolmannelle rastille etenemme polkuja pitkin, se on yleensä aloittelijalle selkeämpää. Tai sitten pitää olla kompassi, jotta pysyy suunnassa. Kompassia voi kaivata silloinkin, kun polkujen risteyksessä pohtii, miten päin sitä onkaan ja mihin suunnata seuraavaksi.
Leimauslaitteen eli emitin voi Oulurasteilla vuokrata järjestäjältä. Kartta maksaa aikuisilta kuusi euroa ja lapsilta kolme euroa.
– Aluksi karttaa kannattaa lukea paikallaan, sitten kävellen ja seuraavaksi polulla juosten. Pikkuhiljaa juoksua oppii rytmittämään ja lukemaan karttaa juostessaan.
Nelosrasti löytyy helposti mutta jutellessa tulee sitten ensimmäinen pummi. Menemme ohi aiotusta risteyksestä, ja koska takaisin ei viitsi palata, otamme suunnan suorinta tietä kohti vitosrastia.
Suomen naisten taso ennätyksellisen kova
– Meitä on viisi sisarusta ja koko perhe on suunnistanut isän (valmentaja Juha Haajanen) johdolla. Lapsena odotin Kainuun rastiviikoille pääsyä ja edelleen käymme siellä isolla porukalla.
Lapsena monipuolisesti liikkunutta Haajasta kiehtoo suunnistuksessa lajin luonne.
– Jokainen kerta on erilainen eikä se ole pelkkää juoksemista. Nuorena juoksuharjoittelu oli minulle ihan kynnyskysymys! Suunnistaessa tulee vahingossa tehtyä pitkäkin lenkki, ja siinä yhdistyy liikunta ja aivojen käyttö.
Pohjantähdestä maajoukkueissa suunnistavat 32-vuotiaan Haajasen lisäksi Anna Haataja ja Marika Teini.
– Itselleni tämä on kahdestoista kausi pääsarjassa. Harjoituskausi oli yksi parhaista ja testeissä olin parhaassa kunnossa ikinä. Siksi oli pettymys, etten päässyt MM-kisoihin. Näin laajaa ja kovaa huippusuunnistajien kärkeä Suomessa ei ole ollut ikinä ennen.
Viimeinen eli viides rasti lähes tupsahtaa eteemme ja olemme maalissa. Tosin jälkianalyysi kuuluu vahvasti asiaan.
– Se on melkein yhtä tärkeää kuin suunnistus metsässä, ja sitä voi jatkaa loputtomiin!
Oulurastit
Järjestäjinä Oulun seudun suunnistusseurat.
Ratoja kaikentasoisille suunnistajille vaativasta helppoon.
Pääasiassa tiistai- ja torstai-iltaisin.
Seuraavia Oulurasteja: 8.8. Iinatti, 13.8. Ojalanperä/Parkumäenkoulu, 15.8. Auran maja, 20.8. Sankivaara (Joutsensuo), 22.8. Kellon ampumarata.
Ohjeet ja kalenteri löytyvät osoitteesta oulurastit.info/info.
