Metsästäjät saivat läpi suden kannanhoidollisen metsästyksen vuosia kestäneen propagandan tuloksena. Metsästys alkaa tammikuussa. Alustava tavoite on kaataa ainakin 65 sutta, nyt kokonaisia laumoja.
On lanseerattu hassulta kuulostava termi "kannanhoidollinen metsästys".
Metsästystä on perusteltu etenkin metsästyskoirien menetyksellä. Näistä on jopa julkaistu kuolinilmoituksia sanomalehdessä. Tämä on lisännyt susivihaa ja -pelkoa. Todelliset pelon kohteet ja vaarat ovat aivan muualla; liikenteessä, kadulla ja nykyisin etenkin sosiaalisessa mediassa.
Valtaosa metsästyskoirista kuolee omistajiensa toimesta. Näistä ei ole julkaistu kuolinilmoituksia eikä kuvia. Lisäksi metsästyskoiria kuolee liikenteessä, erilaisiin tapaturmiin ja sairauksiin.
Lammas- ja muut kotieläintuhot voidaan haluttaessa ehkäistä vartiokoirin ja suojauksin.
Riistakeskukset ovat tähänkin saakka myöntäneet poikkeuslupia suden tappamiseen, jos suden on katsottu aiheuttavan vaaraa ihmisille tai kotieläimille, eikä eläintä ole muilla keinoin saatu karkotetuksi.
Suomen susikannaksi arvioidaan noin 400 yksilöä. Saimaannorppia on suunnilleen saman verran.
Susi on maassamme erittäin uhanalainen, vaikka sen suojelustatusta on keinotekoisesti kevennetty. Vain harva onnistuu näkemään suden luonnossa.
On hämmästyttävää, että metsästäjät ovat eturivissä vaatimassa suden metsästystä. Vastuullinen metsästäjä puhuu metsästyksestä aina riistakannan kestävänä verotuksena. Esimerkiksi hirvenmetsästyksessä onkin näin.
Jos hallitustasolla osoitetaan susivihaa, se siirtyy helposti kentälle. Lapinlahdella paljastunut laaja salakaatorypäs on tästä häpeällinen esimerkki.
Menneinä vuosina on tapettu useita Luonnonvarakeskuksen pantasusia. Viimeisten viikkojen aikana on paljastunut ainakin kaksi suden luvatonta ampumista ja yksi salakaato. Kaksi näistä on tapahtunut Sotkamossa. Ovatko nämä ja poronhoitoalueella kaadettavat sudet mukana kaatokiintiössä?
Susi, ahma ja ilves ovat hyötyeläimiä, jotka hävittävät vieraslajeja, kuten minkkejä, supikoiria ja kauriita. Metsästäjien tulisi panostaa vieraslajien poistamiseen sekä luonnonpuistotasoisten suojelualueiden perustamiseen. Mikään harrastajaryhmä tai ammattikunta ei saa vaarantaa suden tai muunkaan luonnoneläimemme olemassaoloa.
Ari Matila
Oulu