Legendan mukaan Luoja huomasi lokit luotuaan, että ne olivat liiaksi toistensa kaltaisia. Niinpä hän maalasi yhden lokin pään ruskeaksi. Lokki ei tästä pitänyt, sillä nyt se muistutti surupukuista lintua. "Jos jotkut tuomitsevatkin sinut ulkomuotosi perusteella, tuomitkoon muut äänen mukaan", Luoja sanoi ja antoi lokille iloisesti nauravan äänen. Näin syntyi Larus ridibundus, naurava lokki.
Monet muistavat naurulokkiyhdyskunnat, joissa saattoi pesiä jopa tuhansia lokkipareja. Nykyisin suuret naurulokkikoloniat ovat vähentyneet ja naurulokki luokitellaan jo vaarantuneeksi lintulajiksi.
Jotkut pitävät eläinten tieteellisten nimien opiskelemista turhana. Mutta jos sattuu tapaamaan ulkomaalaisen luonnonystävän ja yrittää puhua hänen kanssaan esimerkiksi lokeista, yhteistä kieltä ei välttämättä löydy ilman latinaa.
Englantilaiset kutsuvat naurulokkia hieman harhaanjohtavasti nimellä Black-headed Gull, mustapäälokki. Brown-headed Gull, ruskeapäälokki, on puolestaan Keski-Aasiassa pesivä lokki, suomeksi tiibetinlokki.
Suomessa mustapäälokiksi kutsutaan lokkia, jonka tieteellinen nimi on Larus ichthyaetus. Tätä lokkia kutsutaan Saksassa nimellä Fischmöwe, kalalokki. Suomalaisten kalalokki on saksalaisille Sturmmöwe, myrskylokki. Saksalaisten Schwarzkopfmöwe, mustapäälokki, on puolestaan suomeksi mustanmerenlokki, ja englantilaisten Laughing Gull, naurulokki, on suomenkieliseltä nimeltään nokisiipilokki. Summa summarum, parasta turvautua latinaan.
