Lähetyssaarnaajaperhe en poika Antti Valkama toimittaa ja kääntää japanilaista mangaa suomeksi kustannusyhtiö Tammelle. Hän itse alkoi lukea muun muassa Dragon Ball -sarjaa vuoden 1985 aikoihin Japanissa, jossa perhe tuolloin asui. Kaikkiaan maassa kului 14 vuotta.
Sarjakuvat kuvaavat japanilaista yhteiskuntaa: tehokasta ja koulutusta korostavaa."Tämä kulttuuri on kuitenkin paljon monimuotoisempi", sanoo Valkama.
Bisnesmiehen golfharrastus on saanut oman sarjakuvansa. Myös eläkeläisille on omat sivunsa. Ja oikeastaan jokaiselle muullekin yhteiskuntaryhmälle, Valkama kertoo.
Mangaa tehdään erityisesti tytöille, pojille, nuorille miehille ja nuorille naisille. "Poikien mangassa on ehdottomasti eniten huumoria ja seikkailua. Tyttöjen manga on romantiikkaa ja sydämen asiaa."
Toimintaa japanilaisissa sarjakuvissa on toki muun muassa pojille enemmän kuin Aku Ankassa, mutta kyse on ostosvalinnoista. Vanhempien olisi hyvä vilkaista mitä sisältää yli 12-vuotiaille suositeltava sarjakuva.
"Sarjakuvissa eletään silti monella tapaa elämänläheistä normaalia elämää, vaikka ne keskittyvät usein poikkeusyksilöihin, jotka eivät mene virran mukana."
Mangaan liittyy muitakin harrasteita. Näitä ovat muun muassa piirtäminen, mikä on lisännyt jatkuvasti suosiotaan. On lisäksi selvästi nähtävissä kehitys, että mangan piirrostyyli laajenee osaksi muutakin länsimaista kuvallista viestintää ja kuvakieltä. Japanilaisen näköiset, isosilmäiset ja hiukan lapselliset hahmothan seikkailevat jo monessa paikassa lähtien lasten piirrossarjoista.
Lisäksi mangan lukijat harrastavat jo varsin laajalta cosplayta (costume play), jossa pukeudutaan lempihahmon kaltaiseksi ja asu tehdään itse kuten roolipeleissäkin on tapana. Niissä pukeudutaan jonkin hahmon kaltaiseksi, kuten live-roolipeleissäkin on tapana. Asutkin tehdään useimmiten itse.
Manga on alati muuttuvaa populaarikulttuuria. Joissakin sarjakuvissa on hyviä juonia, mutta taso vaihtelee kovasti. Toisissa sarjiksissa taas komiikka ja hyvät hahmot ovat vahvuuksia.
Japani ei tullut Antti Valkamalle täydelliseksi toiseksi kieleksi, mutta hän osaa sitä melkoisen hyvin puhua. "Lukeminen ja varsinkin kirjoittaminen ovat paljon vaikeampaa."
Kielen merkistö on laaja, joten työtä joutuu Valkama tekemään myös sanakirjan avulla. "Sarjakuvien kieli on kyllä minulla hyvin hallinnassa ja siinähän kuva tukee hyvin tekstiä."
Miten Japani näkyy siiten Antti Valkaman kotona? "No, meillä kaikilla sisaruksilla on kotona riisinkeittimet, jotka kuuluvat japanilaisten perheitten vakivarusteisiin."
Antti Valkama ei edes opiskellut japania yliopistossa, vaan teologiaa, joka on loppusuoralla, mutta työt hidastavat asiaa.
Teologian maisteriksi olisi tarkoitus valmistua, mutta kääntäminenkin on vetänyt puoleensa.
"Tällä hetkellä lähetyssaarnaajan ura ei tunnu houkuttelevalta, mutta en uskalla sanoa tulevaisuudesta", toteaa Hämeenlinnassa asuva Valkama, jonka perheeseen kuuluu vaimo ja kuusivuotias tytär.
Valkama on viehättynyt japanilaisesta kulttuurista. Niin Suomessa kuin siellä kaukana idässä ihmiset ovat hyvällä tavalla pidättyväisiä.
"Me kavahdamme kun ensimmäistä kerta tavattu ihminen tulee halaamaan tervehdykseksi kuten eteläisessä Euroopassa tai Yhdysvalloissa on tapana. Siellä ollaan heti parasta kaveria."
Syyt ovat kuitenkin päinvastaiset. "Suomessa on aina ollut tilaa, joten lähestymiseen pitää olla hyvä syy. Japanissa on aina ollut paljon väkeä, joten kulttuuriin on kuulunut se, että jokaisella on joku yksityinen tila, henkinen tai fyysinen", Valkama selvittää.