Karvian likka Anne Mattila on muutamassa vuodessa ehtinyt valloittaa myyntilistat ja täyttää maakuntien tanssipaikat. Tummaäänisen nuoren naisen valtteihin kuuluu eittämättä aitous: parikymppistä Mattilaa ei ole pakotettu sonnustautumaan jakkupukuihin, ja iskelmä on aidosti lähellä laulajattaren sydäntä.
Mattilan kaksi ensimmäistä levyä kirvoittivat lukuisia radiohittejä ja myivät hurjasti, yhteensä noin 85 000 kappaletta. Tuoreen Unihiekkaa-levyn menestyksestä Mattila kieltäytyy ottamasta stressiä.
- Tietysti vähän vatsaa kutkuttaa, että kuinkahan levy myy, mutta eipä sitä kannata murehtia. En ajattele menestystä, vaan olen sama Anne kuin ennenkin. Laulaminen on mulle kaikista tärkeintä, ja laulan niin kauan kun ääntä piisaa, Mattila sanoo vakuuttavalla äänenpainolla.
Uudelle levylle on mahdutettu mukaan melankolissävyisten iskelmien lisäksi lattarirytmeillä varustettuja biisejä ja myös jokunen käännöskappale.
-Oma suosikkini on Kari Tapion suomeksi sanoittama Milloin saapuu hän eli Connie Francisin Where The Boys Are 1950-luvulta, hän sanoo.