Kusti Manninen (mm. Happoradio, Katri Ylander, Uniklubi) 1) Esimerkiksi Beats and Stylesin Fire -video on aika suoraan Rocky IV:sta. DJ Alimo on Rocky ja DJ Control on Ivan Drago. Vaikutteet näkyvät selvimmin kieli poskessa -projekteissa suorina viittauksina. Koska amerikkalainen elokuva on niin globaalia, ovat viittaukset herkullinen mahdollisuus tehdä videosta katsojille yhteinen. Elokuvaohjaajista David Fincherin (Seitsemän, Fight Club) ja Guy Ritchien (Puuta, heinää ja muutama vesiperä) tyyli on se, johon toivon pääseväni.
2) Oikeastaan vaikutteet menevät jo toisinpäin: musavideotyyliä tuodaan elokuviin. Moni nykyohjaaja on aloittanut musiikkivideoilla.
Finn Andersson (mm. Egotrippi, PMMP) 1) Videoni ovat hyvin lyhytelokuvamaisia ja tarinallisia. Suuri suosikkini Spike Jonze (Elämäni John Malkovichina) ilmenee itseironisena huumorina. Esimerkiksi Discon Ilkeitä asioita on yhtä Spike Jonzea koko video.
2) Jostain olen lukenut, ettei musavideon tekijän tarvitse kuin ottaa jokin makea kohtaus elokuvahistoriasta ja muuttaa se musiikkivideotarinaksi. Mutta itsenäisiä teoksiahan musiikkivideot ovat. Niiden kerronta on tietysti lähtöisin elokuvista, se on elokuvakerrontaa siinä missä muukin.
Tommi Pietiläinen (mm. The Crash, Ultra Bra) 1) The Crashin Star-videossa innoittajana oli Lassie- ja Saariston lapset -meininki. Suosikkiohjaajani Olle Hellbom on tehnyt kaikki Pepit, Saariston lapset ja Eemelit. Hänellä on sellainen naivistinen, romanttinen, vähän anarkistinen ote. Crashin Still Alive -videossa esikuvina olivat Hill Street Blues -poliisisarja ja vankilaelokuvat. Uusi Big Ass Love -animaatio jäljittelee 70-luvun alun suomalaisia pahvianimaatioita.
En usko, että mikään on syvemmin vaikuttanut kuvakieleeni. Enemmänkin vaikutteet ovat sitaatteja. Ne ovat innoittajia, tunnelmanluojia. Ja populaarikulttuurihan on sitaattitaidetta, joten värkätään sitten sitä.
2) Kääntäisin tuon toisinpäin: musiikkivideot toivat elokuvakerrontaan uuden tyylin 80-luvulla. Esimerkiksi Oliver Stone innostui yhdistelemään eri formaatteja ja käyttämään tosi nopeita leikkauksia. Elokuvien vaikutuksen kohdalla menisin 1920-luvulle asti, venäläiseen avantgarde-elokuvaan. Luulen, että musiikkivideo tulee enemmänkin kokeellisen elokuvan kuin feature-filmien puolelta.
Pete Riski (mm. Lordi, Nylon Beat) 1) Vaikutteet ovat erittäin tapauskohtaisia. Lordin videoissa lähtökohtana ovat tietysti olleet erilaiset kauhuelokuvat. Välillä on tehty teinikauhua, välillä fantasiakauhua, välillä kunnianosoitus Evil Dead -elokuvalle (Blood Red Sandman -video).
2) Jos kysyttäisiin toisinpäin, niin olisi helpompaa. Musiikkivideo-ohjaajat tekevät nykyään paljon elokuvia, ja videoiden kuvakieli on osittain siirtynyt elokuvien kuvakieleksi. Esimerkiksi Tony Scott (Koston liekki, Spy Game) on mennyt täysin sekaisin, sen elokuvissahan kuvat välkkyvät hullun lailla. Aivan kuin katselisi jotain 90-luvun lopun videota. Tarinakin jää toisarvoiseksi. Mutta totta kai elokuva on omalla tavallaan vaikuttanut musiikkivideoihin. Ei tarinoita alettu kertoa ensin musiikkivideoissa, niitä kerrottiin aluksi elokuvissa.