Suomi on ollut jo pitkään ihmiskaupan maa yhteiskunnan eri aloilla. Aiheen kyllä poliitikot ja viranomaistahot ovat tienneet, mutta hyvin harva heistä on puuttunut tähän. Toisaalta, se on ollut tavalliselle kuluttajalle näkymätön maailma. Eihän tuo ole meitä paljon häirinnyt.
Räikeä ihmiskauppa ulottuu hyvin monille aloille. Nyt viimein 27. toukokuuta Kilpailu- ja kuluttajavirasto paljasti kartelliepäilyn luonnonmarjojen poimintayrityksistä. Siinä yritykset ovat sopineet kymmenen vuoden ajan poimijoille maksettavista marjoista.
Marja-alan tutkinta eteni aluksi hitaasti osin siksi, että työ- ja elinkeinoministeriön hallintoneuvos Olli Sorainen jarrutti niitä. Lopulta vuonna 2024 hänet tuomittiin lahjuksen otosta, ja marjayritys Polarican silloinen toimitusjohtaja Jukka Kristo lahjuksen annosta.
Kartelliepäilyyn joutuneet yritykset ovat osoittautuneet läpimädiksi. Räikeä toiminta on ajanut hyvin monet thaimaalaiset poimijat epätoivoiseen tilanteeseen.
He ovat maksaneet omaisuuksia kotimaassaan välittäjille, saaneet jopa vanhemmiltaan lainoja, myyneet maitaan päästäkseen "suuriin ansioihin" Suomeen. Sitten Suomessa kynnysrahaa ovat perineet marjayritykset, jotka lisäksi perivät poimijoilta maksun kaikesta. Majoituksesta ahtaissa tiloissa, useimmiten vanhoissa kouluissa, joista osa homerakennuksia. Autoista, polttoaineesta, ja niin edelleen.
Thaimaalaiset eivät osanneet kieliä, eivätkä he tunteneet suomalaista kulttuuria. Yrityksen johdon oli helppo uhkailla heitä muun muassa yhteyksillään korkeisiin viranomaistahoihin tai kotimaahan lähettämisellä. Heitä kiellettiin puhumasta ulospäin mitään yrityksen toimista. Mitään turvaa ei poimijoilla ollut, ei edes huonon marjavuoden varalta.
Paavo Teittinen kertoo Tieto-Finlandian voittaneessa kirjassaan Pitkä vuoro esimerkin Polaricalle poimineesta thaimaalaisesta 40-vuotiaasta naisesta, Anunya Mueangthongista.
Päivät olivat 20 tuntisia, seitsemän päivää viikossa. Kirjanpidon mukaan hän poimi 4 014 kiloa mustikoita ja puolukoita. Tuli lopputilin päivä. Hän jäi koko kesästä velkaa Polaricalle 58,25 euroa!
Voi vain ihmetellä, kuinka hän jaksoi kaiken, ja vielä oli lentolippukin hankittava! Parikymmentä vuotta sitten alkaneesta poiminnasta vain pieni osa thaimaalaisista on jäänyt voitolle.
Itseäni hävettää, kun pidin heitä poiminnan alkuvuosina ahneina metsämarjojen raastajina. En tiennyt silloin, mistä kaikesta oli kyse. Nyt vihastuttaa tämä Suomen valtion sallima rikollisuus. Ja säälittää poimijoiden kohtalo. Heiltä on viety ihmisarvo, he ovat olleet tämän ajan orjia.
Miten tämä kaikki on mahdollista? Se on mahdollista, kun mikään taho ei nostanut asiaa esille. Eikä vieläkään ole reagoinut asiaan.
Kauppaketjut kyllä julistavat mainoksissaan vastuullisuutta. Reilu kauppa ry kehitti luonnonmarjoille sertifikaatin. Mikään suurista ketjuista, SOK, Kesko, Lidl, Valio tai Finnair ei ole ottanut tätä sertifikaattia, vaikka tietävät, kuinka marjat on poimittu ihmiskaupalla.
On mielenkiintoista seurata, mikä näistä liikeketjuista ensimmäisenä ehtii nappaamaan reilun luonnonmarjojen sertifikaatin mainoksiinsa. Vai onko tämä vain minun toiveuntani? Nouseeko Suomi edes tästä ihmisten orjuuttamisesta koskaan päivän valoon?
Siihen saakka siemaistaan Finnairin koneissa mustikkamehua ilmaiseksi, ja tyytyväisinä suljetaan silmät.
Asko Aikkila
Oulu