Suomen itsenäisyys on tänä päivänä meille monelle niin itsestään selvä asia, että siitä on tullut myös arkipäiväinen asia. Edes televisioruuduista ilta toisensa jälkeen olohuoneisiin vyöryvät kuvat selkkauksista ja sodista maailmalla eivät juuri pysäytä meitä miettimään oman itsenäisyytemme arvoa. Liian harvoin osoitamme myös kiitollisuutta ja kunnioitustamme niille, jotka kovalla taistelulle lunastivat maallemme vapauden. Kiitos siitä.
Kun Suomi haki Euroopan unionin jäsenyyttä, kielteisellä kannalla olevat pelottelivat sillä, että meiltä menee itsenäisyys. Esimerkiksi saksalaisten väitettiin jopa joukolla saapuvan rohmuamaan kaikki parhaat kesämökkitontitkin. Eipä tullut mitään ryntäystä, ei miltään EU-suunnalta.
Lisäksi todisteltiin, miten jatkossa Bryssel määrää kaiken. Paljon säännöksiä ja muutoksia EU-jäsenyys meille on tuonut ja tuo myös jatkossa, mutta itsenäisyyttä unioniin liittyminen ei horjuttanut. Suomi pysyy Suomena unionista huolimatta.
Nyt Suomi vain on mukana siinä eurooppalaisessa viitekehyksessä, johon kuulumme. Vaikka aika ajoin moitimme itseämme liian kuuliaiseksi tai kiltiksi oppilaaksi EU:ssa, tosiasia on, että Suomen ääni kuuluu ja sitä myös kuunnellaan unionissa. Suomella on ihan toisenlainen painoarvo kuin esimerkiksi Ruotsilla. Suomi on ollut ytimessä alusta alkaen. Ruotsi on vasta matkalla kohti EU:n rahaliittoa Emuakin.
Pian EU on laajenemassa. Jos Suomi olisi yhä ulkopuolella, olisimme nyt melko kummallisessa seurassa. Ovathan monet entisen rautaesiripun takaiset maat tulossa unioniin mukaan, kun jäsenmäärä kasvaa kymmenellä uudella maalla. Myös Norjassa mielet ovat muuttuneet suopeiksi. Tähän asti EU-vastustajat ovat olleet siellä niskan päällä, mutta viimeisissä mielipidetiedusteluissa kansalaisista enemmistö oli sitä mieltä, että Norjan tulisi liittyä Euroopan unioniin.
Joka tapauksessa muun muassa Baltian maat ovat tulossa unionin jäseniksi. Evan tutkimusten mukaan suomalaisten suhtautuminen itälaajentumiseen on hiukan pehmentynyt, mutta on silti kaukana suopeasta. Monia askarruttavat laajentumisen seurausvaikutukset.
Epäilyn alla on monenlaisia asioita. Ennen kaikkea uskotaan jäsenmaksujen nousevan. Pelätään, että Suomen työmarkkinoille tulee liikkuvaa työvoimaa. Unionin päätöksenteon epäillään mutkistuvan entisestään. Ainakin epäilyt siitä, että Virosta ryntäävät Suomeen työvoimamassat lienevät yhtä tuulesta temmattuja puheita kuin väitteet kesämökkivaltaajista. Sitä paitsi jostain meidän on jatkossa uutta työvoimaa saatava. Oma väestöpyramidimme seisoo väärin päin.
Se, missä ehkä eniten ja yleisimmin taas "huudetaan" EU:ta apuun on verotus. Tämä ei ole mikään ihme. Suomi on maa, jossa on matalat palkat ja korkeat verot.
Raha on ja pysyy monien EU:hun liittyvän keskustelun kirvoittajana. Tämä selittyy pitkälle myös sillä, että Suomessa jatkuu voimakkaana keskustelu syrjäseutujen tyhjenevistä kunnista ja maatalouden tulevaisuudesta. Totta on, että EU:n itälaajentumisen jälkeen Suomen köyhätkin alueet näyttävät unionissa rikkailta - ainakin paperilta katsottuna.
Suomen markka on ehkä konkreettisin esimerkki siitä, mitä meiltä on EU-jäsenyyden vuoksi mennyt. Loppujen lopuksi euroihin siirtyminen sujui kitkattomasti. Tosin vähinkin isompien summien kyseessä ollen joutuu eurot kääntämään mielessään markoiksi, jotta hinnat ja maksut kunnolla hahmottuisivat.
Rahasta puhuessaan moni myös lisää eurosumman perään, että se on niin ja niin paljon "vanhoissa markoissa". Jostain kummasta kielen käyttöön on pesiytynyt sanonta vanha markka. Tosiasiassa markka ei ole enää vanha eikä uusi. Se oli Suomen entinen valuutta. Käteiseuro taas on hyvä esimerkki siitä, miten unioni tulee jokaisen kansalaisen arkipäivään.
Markan lisäksi meiltä katosivat tutut tummansiniset kannet passista. Kaikkia ei nykyinen tummanpunainen passin väri miellytä. Onneksi voi ostaa siniset irtokannet nostalgiaa helpottamaan.
Mitä muuta EU sitten on tuonut tullessaan kuin euron jokapäiväiseen elämään? Nopeasti ei muuta näin näkyvää tule mieleen, mutta esimerkiksi salkoihin on noussut uusi lippu. EU:n tähtilippu liehuu monen siniristilipun rinnalla. Maantien varressa vastaan saattaa tulla kyltti, joka kertoo jonkun hankkeen nousevan EU-rahalla. Aivonystyröitä kaivelemalla pieniä esimerkkejä löytyy lisää.
Suomen EU-jäsenyyden vuosina Euroopan integraatio on paitsi edennyt ennen muuta syventynyt. Samaan aikaan suomalaisten kriittisyys EU:hun on ollut hienoisessa kasvussa. Tätä selittää se, että kahdeksan jäsenvuoden jälkeen kansalaisten omakohtaiset kokemuksetkin ovat laajempia ja eriytyneempiä.
Laajentumisen jälkeinen elämä on monessa suhteessa arvoitus, mutta Suomen itsenäisyyttä sekään ei vie. Sen sijaan Suomelle on tärkeää jo se, minkälaiseksi unionin päätöksentekojärjestelmä tulevaisuudessa muodostuu.
Lähitulevaisuudessa meitä puhuttaa entistä enemmän myös puolustuspolitiikka. Seuraava ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko annetaan vuonna 2004. Tämä aihe on jo ehtinyt herättää kiihkeitäkin kantoja niin puolesta kuin vastaan.
Liittyminen Natoon ei ole suomalaisille mieluisa ajatus. Näin ei ole, vaikka jäsenyydelle asetettaisiin millaisia reunaehtoja. EU taas on vain osa puolustuspoliittisia keskusteluamme. Valinnan aidot vaihtoehdot ovat joko jatkaminen nykyisellä liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen linjalla tai mukaan meno Natoon.
Kuten markasta moni sanoo itsenäisestä puolustuksesta, että se on itsenäisen valtion tunnusmerkki. Ainakin toistaiseksi meillä luotetaan omaan puolustukseen, jossa alueellinen puolustusstrategia on Suomen keskeinen turva. Maanpuolustustahtomme on jopa vahvistunut. Itsenäisen puolustuksen sanotaan olevan Suomelle kansallinen henkivakuutus.