Kalevassa(18.3./Lukijalta) neljä oululaista opettajaa neljästä eri koulusta kirjoittaa asiallisesti huolensa tänäisestä koulunpidosta kaupungissamme. Yhdyn tuohon hätähuutoon. Itse jäin hiljan yli kolmikymmenvuotisen opeurani päätteeksi eläkkeelle.
Suomi on nyt viimeisimmän tutkimuksen mukaan maailman onnellisin maa, mutta miksi Pisa-tutkimusten tulokset kertovat Suomen romahduksesta kärkisijoilta ja miksi sama tutkimus toistaa jälleen, ettei suomalaisessa peruskoulussa viihdytä?
Opettajat ovat syvästi huolissaan yleisopetuksen tasosta, erityisopetuksesta ja sen eri tukimuodoista ja niiden riittämättömyydestä!
Ehkäpä hieman provosoidenkin yritän kansantajuistaa nykyistä perusopetuksen menoa muutamin yleisin väittämin ja ennakkokäsityksin, joista olen eri mieltä tai osittain samaa mieltä.
1. Lahjakkaimmat oppilaat oppivat opettamattakin, ilman opettajaa.
Eri mieltä. Nämä oppijat saisivat paljon enemmän irti peruskoulusta, jos heidän opettajillaan olisi aikaa ja resursseja tarjota heille tasoisiaan haasteita. Lahjakkaiden kouluviihtyvyyttä on parannettava.
2. Opettaja joutuu tunti tunnilta suunnittelemaan ja havainnollistamaan opetuksensa luokan heikoimman neljänneksen/viidenneksen ehdoilla ja siitä hyötyvät keskitason oppilaat, jotka saavat näin ollen kevein rantein kutosensa tai seiskansa.
Osittain eri mieltä. Myös keskitaso tarvitsee lisähaasteita, työnteon meininkiä, ja se näkisi omat mahdollisuutensa nousta lähemmäksi luokan kärkeä. Nyt tarvitsee vain olla ja huitaista läksyt, jos jaksaa.
3. Erityiskoulut (entiset apukoulut) takaisin.
Eri mieltä. Ei, koska nämä ns. harjaantumistasoiset oppilaat palautettaisiin takasin pedagogiseen pumpuliin, mikä tarkoittaa askartelua esimerkiksi matematiikan, englannin ja äidinkielen ympärillä. Lähikoulu antaa joka tapauksessa enemmän. Lisäksi heidän otsaansa koulun ulkopuolinen taho iskisi hitaan ja tyhmän leiman.
Lievästi kehitysvammaiset – nämä usein kiltit ja hiljaiset puurtajat – pärjäävät kyllä lähikoulunsa perusopetuksessa ihan ikäluokkansa mukaisesti vaikkapa liikunnassa, musiikissa, kuvataiteessa tai käsitöissä, mutta heidän on hyvin usein saatava koulunkäynnin ohjaaja ja erityisopettaja oman luokanopettajansa ja aineenopettajiensa tueksi. Opetus suunnitellaan opettajan, koulunkäynnin ohjaajan ja erityisopettajan kesken huolellisesti, mitä toki tehdäänkin, mutta aika- ynnä muita resursseja siihen ei ole varattu riittävästi.
4. Sosiaalisesti sopeutumattomilla (entisillä tarkkisluokkalaisilla) on oikeus omaan lähikouluunsa.
Kyllä, mutta heille on ehdottomasti perustettava oma pienryhmänsä, jota johtaa erityisluokanopettaja. Näin monesti tehdäänkin, mutta esimerkiksi alakoulun pikkuhäirikkö saa usein monen vuoden tilaisuutensa rikkoa koko yleisluokkansa työrauhaa älyttömillä provokaatioillaan. Näiden oppijoiden tulee kuitenkin osallistua pienryhmässään samoihin kokeisiin kuin yleisopetuksen kaverinsa.
Pedagogisesti virkeänä tulisin mielelläni helpottamaan peruskoulun arkea vaikkapa luokka-avustajana, jos pyydettäisiin.
Ex-kansankynttilä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.