Suomen kansa on ollut perinteisesti työteliästä ja ahkeraa kansaa. Työ on osa identiteettiä ja tuo mukanaan sosiaalisen verkoston. Päivät rytmittyvät työaikojen mukaan. Arjen aherruksen jälkeen vapaa-aika tuntuu arvokkaalta. Arki erottuu pyhästä.
Työn vastaanottamista tulee helpottaa. Lyhytkin työjakso tulee kyetä ottamaan vastaan ilman pelkoa karenssista tai tukien kautta saatavien tulojen siirtymisestä työjakson loputtua.
Tässä suhteessa byrokratiaa tulee karsia ja työllistymisen esteitä poistettava. Käteen jäävän tulon tulee olla aina suurempi työllistyvälle kuin työttömäksi jäävälle. Tähän voidaan vaikuttaa muun muassa verotuksen kautta.
Sosiaaliturvaa tarvitaan takaamaan heikoimmankin yhteiskunnan jäsenen kohtuullinen toimeentulo. Kenenkään ei tule elää köyhyydessä, jos edellytykset työn tekemiseen on syystä tai toisesta menetetty. Sosiaaliturvan tasoa ei tule laskea, mutta työkykyisten kannustamista palkan ansaitsemiseen on edistettävä.
Mikro- ja pienyrittäjät työllistävät itse itsensä ja usein yritystoiminnan laajentuessa myös muita. Yrittäjäksi ryhtyminen on tällä hetkellä riski joutua sosiaali- ja työttömyysturvan ulkopuolelle.
Yrityksen alkuvaiheessa tulot ovat pienet, joskus jopa negatiiviset. Työttömyys- ja muu sosiaaliturvan suhteen yksinyrittäjä laitetaan omaan kastiinsa. Yrittäjyyteen tulee kannustaa ja yrittäjien oikeus yhteiskunnan tarjoamiin tukiin olla muiden kansalaisten kanssa samanlaiset.
Odotammeko mitä hyvinvointiyhteiskunta tekee meille vain suuntaammeko ajatuksemme siihen, mitä me voimme tehdä hyvinvointiyhteiskunnan menestyksen eteen? Suomi nousee vain työn tekemisellä.
Työllistymistä mahdollistetaan kannustavalla työvoimapolitiikalla ja verotuksella sekä byrokratian karsimisella.
Teija Larikka
eduskuntavaaliehdokas (kok.)
Raahe
