Mikä on tarpeeksi iso ongelma, että siihen voi pyytää apua vaikuttamatta kyvyttömältä? Mutta kuitenkin tarpeeksi pieni, ettei vaivaa ketään muuta omilla ongelmillaan liikaa?
Suomessa ollaan 18 vuoden iässä laillisesti aikuisia. Luonnollisesti täysi-ikäisyyden myötä tulee paljon sekä vapauksia että myös velvollisuuksia. Pitäisikö kaikessa pärjätä yksin vain, koska on aikuinen?
Individualismin korostus ei todellakaan ole mitään uutta länsimaisessa ja tarkemmin suomalaisessa kulttuurissa. Suomessa on todella suuri paine löytää omalle elämälle suunta ja itsenäistyä niin nopeasti kuin vain mahdollista. Suoraan lukiosta tai ammattikoulusta kannustetaan heti hakemaan korkeakouluihin, ja siellä opinnot pitäisi suorittaa tietyssä aikataulussa. Työelämään pitäisi päästä heti kun mahdollista.
Eurostatin mukaan nuoret aikuiset Suomessa muuttavat omilleen kaikista nuorimpina verrattuna muihin EU-alueen maihin (keskimäärin 21,3 vuoden iässä). Koko EU-alueen keskiarvo omilleen muuttamiseen on 26,4 vuoden ikä. Kun katsotaan EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi Itä-Aasian maissa keskimääräinen ikä omilleen muuttamiseen on vielä korkeampi.
En sinänsä esitä, että omilleen muuttaminen nuorena olisi automaattisesti huono asia, mutta mielestäni tämä on esimerkki siitä, miten Suomessa paine itsenäistyä näkyy konkreettisesti.
Koen erittäin tärkeäksi, että nuorella aikuisella on hyvä tukiverkko. Vaikka 18 ikävuodesta eteenpäin ihminen onkin laskettavissa aikuiseksi, aivot kehittyvät ainakin ohimo- ja otsalohkoissa vielä 25 vuoden ikään asti, eli vielä kahdeksan vuotta täysi-iänkin saavuttamisen jälkeen.
On loistavaa, jos on valmis itsenäisyyteen ja tietää mitä elämällään tekee heti 18 vuotta täytettyään, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi olla itsestään selvä oletus. Mielestäni tukiverkkojen – oli sitten puhe perheenjäsenistä, muista sukulaisista tai ystävistä – olemassaolo on erittäin tärkeää etenkin nuorille aikuisille, joiden elämänvaihe on täynnä muutoksia ja tärkeitä päätöksiä.
Aikuinen ihminen on totta kai viime kädessä vastuussa itsestään, mutta kaikesta ei pitäisi olla painetta selviytyä yksin vain, koska on jo aikuinen. Itsenäistyminen on pitkä prosessi, jonka aikana nuorten aikuisten olisi tärkeä saada tarvittaessa tukea lähipiiriltään.
Ei ole loppupeleissä vaarallista olla välillä vähän avuton, ja tärkeälle läheiselle pitää voida soittaa ja sanoa ”nyt kaipaan tukea” tai vaikka vain ”hei kai tän astian voi laittaa mikroon”.
Liisa Uusitalo
Oulu