Jääpalat grogilasissa.
Näin luonnehti suomenruotsalaisuuden kohtaloa Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo joskus takavuosina. Intohimoinen fennomaani oli sitä mieltä, että suomenruotsalaisuus hukkuu meillä ennen pitkää suomenkielisyyden virtaan.
Jos pitkän jakson tilastoja katsoo, Heikinheimon näkemys saa tukea. Vuonna 1900 Suomen väestöstä ruotsinkielisiä oli lähes 13 prosenttia, vuonna 1960 runsaat seitsemän ja viime vuonna niukasti yli viisi prosenttia.
Ruotsinkielisen väestön kokonaismäärä oli viime vuonna vähän 285 000. Jos nykyinen kutistumistahti jatkuu, kielitieteilijät haastattelevat maan viimeistä suomenruotsalaista mummoa Korsnäsin, Pedersören tai Larsmon palvelutalossa 2300-luvun alussa. Etelärannikolta suomenruotsi on kadonnut jo aiemmin.
Tai sitten asiat menevät toisin.
Juuri nyt suomenruotsalaisuus on nosteessa. Maata johtaa presidentti, joka on kotitaustaltaan puoliksi suomenruotsalainen ja ilmoittaa toiseksi äidinkielekseen ruotsin.
Taustaansa nähden hän on saanut olla hämmästyttävän rauhassa sekalaisilta "kansallismielisiltä" järjestöiltä.
Sitten on KAJ, mahdollinen tuleva euroviisuvoittaja, joka saa hetkittäin unohtamaan, kuka on kisan virallinen suomalaisedustaja.
Ryhmä edustaa ruotsinkielisen Pohjanmaan vireää revyy-perinnettä. Lähinnä Oulun seutua siihen voi käydä tutustumassa uutena vuotena Kokkolassa – edellytyksenä tosin alueen murteen grondsprååtsin jonkinasteinen ymmärrys.
Manner-Suomen ruotsinkielisimpiä kuntia ovat tätä nykyä Pohjanmaan Luoto eli Larsmo ja Pedersöre, kumpikin Pietarsaaren seudulla. Kummassakin kunnassa yhdeksän kymmenestä asukkaasta on ruotsinkielisiä.
Näillä paikkakunnalla voi elää ja kuolla ruotsin kielellä. Näissä kunnissa on myös nuorta väkeä, joka ei puhu sujuvasti suomea, vaikka sitä kouluopetuksen ansiosta ymmärtääkin.
Pohjanmaalla ruotsinkielisyyden säilymistä tukee Ruotsin läheisyys. Takavuosina alueen maisemasta nousi korkeiden mastojen nokkaan kiinnitettyjä tv-antenneja, joiden avulla Ruotsin televisio näkyi täällä lahden takanakin kirkkaana.
Monen ruotsinkielisen Pohjanmaan ruokakaupan lehtihyllyiltä nostetaan ostoskärryyn ennen kaikkea riikinruotsalaisia aikakauslehtiä kuten Hemmets Journalia tai Hus & Hemiä.
Ehkä noiden lehtien vaikutusta on se, että Ruotsin pihakulttuuri hoidettuine nurmikkoineen, kukkineen ja markiiseineen levisi varhain myös Pohjanlahden itäpuolelle. Ruotsinkielisten kylien pihoja ajeltiin suomenkielisistä kunnista ihastelemaan vielä 1980-luvulla ainakin Keski-Pohjanmaalla.
Samalla Ruotsi on ollut suomenruotsalaisuuden uhka. Moni alueen nuori on muuttanut lahden taakse opiskelemaan tai töihin ja jäänyt sille tielle. Tämä vaarallinen vetovoima on osasyy Suomen ruotsinkielisen väestön vähittäiseen kutistumiseen.
Jos suomalaiset muuttivat sadointuhansin Ruotsiin 1960- ja 1970-luvuilla, lähtökynnys Suomen ruotsinkielisen väestön joukossa on sen jälkeenkin pysynyt matalana.
Erityisesti ruotsinkielistä Pohjanmaata on kuitenkin pitänyt elinvoimaisena korkea syntyvyys ja työpaikkoja luova yrittäjähenki. Eikä haittaa ole ollut siitäkään, että alueen asukkaat kuuluvat Suomen terveimpien ja pitkäikäisimpien joukkoon.
KAJ tekee Baselissa palveluksen sekä ruotsin että suomen kielelle. Ruotsin euroviisuesitystä ei tällä vuosituhannella ole laulettu kertaakaan ruotsiksi. Nyt Vöyrin kolmikko tuo tähän muutoksen.
Historiaa sekin, että Ruotsin kappaleen ensimmäiset sanat ovat suomea: Yksi, kaksi, kolme, neljä, sauna! Ja Suomea tietysti koko laulun aihe.
Se tosin jää nähtäväksi, tuleeko saunasta satojen miljoonien euroviisukatsojien silmissä ruotsalaisten juttu.