Jos miesten yhdistelmäkilpailun maalissa odotti näkevänsä pettyneitä suomalaishiihtäjiä, pettyi pahasti. Triosta ei lopussa ollut mitalikamppailuun, mutta matkan aikana Sami Jauhojärvi, Matti Heikkinen ja Ville Nousiainen olivat hyvin kärjen kuvioissa mukana.
Kahdeksas, 11:s ja 18. sija eivät häikäise, mutta kolmikon esitys kelpasi jopa päävalmentaja Magnar Dalenille.
"Miehet ovat todistaneet, että he eivät enää ole vain mukana kisoissa", Dalen tiivisti.
90 hiihtäjän yhteislähdöstä voi aina odottaa yllätyksiä ja sunnuntaina ei dramatiikkaa puuttunut Vesecin hiihtostadionin mutkaiselta radalta. 30 kilometrin tapahtumista riittäisi vaikka kirjaksi.
Karvaimmin draaman koki Venäjän Aleksander Legkov, joka kilpailun viimeisessä laskussa oli matkalla pronssille, mutta horjahti mutkassa, kaatui ja jäi neljänneksi.
Myös suomalaisilla oli värikäs kilpailu, jossa harmillisimmalta tuntui Jauhojärven kaatuminen ennen suksien vaihtoa ja putoaminen kärkiporukasta pääjoukon hännille.
"Mitali ei siihen mennyt. Massahiihto vaan on tällaista", hän sanoi.
Lenkilläkin kovempaa
Jauhojärvi viihtyi alkumatkasta aivan etulinjassa, tipahti kerran jo ennen kaatumistaan parikymmentä sijaa ja nousi takaisin hetkessä.
"Massahiihdossa riippuu niin paljon, mille kaistalle osuu. Lenkilläkin hiihdetään usein kovempaa kuin silloin kun ollaan pussissa. Ensimmäisen putoamisen jälkeen pääsin tyhjälle kaistalle ja sain hetkessä porukan aika kaukaa kiinni."
Kaatumishetkellä "Musti" oli sisäkurvissa Ville Nousiaisen takana, kun tämä joutui jarruttamaan ja Jauhojärvi lensi hetkeä myöhemmin kyljelleen.
"Noita ei tapahtuisi, jos olisi niin kova jätkä, että voisi mennä kärjessä koko ajan."
Jauhojärvi oli varikolla seitsemänneksi nopein, ohitti toistakymmentä kaveria ja lähti kuin ohjus vapaan 15 kilometrille. Ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin hän oli taas kärkiporukassa.
"Vapaan hiihto ei ole koskaan lähtenyt noin hyvin liikkeelle. Koko ajan ajattelin, että jos haluaa kultaa, pitää päästä takaisin", Jauhojärvi kuvaili.
"En ole hirveän pettynyt, mutta tyytyväinen olisin vain mitaliin. Nyt kulta olisi karannut ilman kaatumistakin kolmannella vapaan kierroksella, silloin kun kaverit lähtivät. Jäi sellainen "mitt i mellan" -fiilis, ei hyvä, ei huono."
"Oliko tämä kilpahiihtoa?"
Sen sijaan Matti Heikkiselle jäi kisasta "hyvä fiilis". Tavoite sijoittua 15 joukkoon täyttyi, eikä hän realistina edes kokenut itsellään olleen mahdollisuuksia taistella mitaleista. Kilpailumuodosta kympin pronssimitalisti ei kuitenkaan ole innoissaan.
"Jatkuvasti oltiin jonossa selkä pystyssä. Tuli tunne, että oliko tämä nyt kilpahiihtoa lainkaan", Heikkinen mietti.
Lukas Bauer ja Heikkinen esimerkiksi tyrkyttivät toisilleen johtopaikkaa mäenpäällä, kun kumpikaan ei olisi halunnut tuulenhalkojaksi laskuun, jonka lopussa takaatulijat liukuvat kuitenkin ohi.
"Se oli yhteislähtökisa, kun FIS kerran haluaa. Minusta kahden päivän vanha takaa-ajo olisi paras, mutta minä vain urheilen."
Nousiainen ei spekuloi
Ville Nousiainen oli noin 25 kilometriin asti mitalikamppailussa, mutta sitten voimat loppuivat.
"Minun kunnolle se oli kasin-ysin suoritus. Sijoitus olisi voinut olla parempikin, mutta tyhmä lähdin Södergrenin nykäisyyn mukaan ja paukut menivät siihen", Nousiainen tunnusti.
Nousiainen oli vuodenvaihteessa keuhkokuumeessa, mutta ei halunnut arvioida mihin olisi pystynyt ilman sairasteluja.
"Minä en spekuloi, katsotaan sitten ensi vuonna Vancouverissa. Ja olisinhan voinut terveenä harjoitella itseni ylikuntoon", naurahti Nousiainen, joka jäi lähtörytäkässä pussiin "portugalilaisten ja mitä niitä oli" -ryhmän taakse.
"Onneksi sentään sain jo avausringillä pääporukan kiinni."