Pirkko Mattila syntyi kuuron äidin tytöksi 1960-luvun maaseudulla. Tulevan kansanedustajan ja ministerin tie maailmalle ja menestykseen ei ollut siis itsestäänselvyys. Se vaati oikeita ominaisuuksia. Matkan varrella kertyy kokemuksia ja oppeja, joihin saattaa myöhemmin nojata.
Mattila tunnetaan yli puoluerajojen työteliäänä, rehellisenä, periaatteen ihmisenä. Lähimmät ystävät tuntevat hänet lämpimänä, empaattisena, reiluna ja huumorintajuisena. Mattilan poliittinen ura alkoi 18-vuotiaana Yli-Iin liikuntalautakunnasta Keskustan riveissä. Sen jälkeen kokemusta on kertynyt neljältä vuosikymmeneltä alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Mitkä ovat olleet poliittisen uran kovimmat läksyt?
”Kyllä suurin oppi tuli 2015 hallitusneuvotteluissa, joissa ohjelmaa väännettiin ja sorvattiin. Neuvottelut käydään vaaleissa saadun äänestystuloksen perusteella ja yhteistyö tavoitteiden asettelussa on välttämätöntä,” Mattila summaa. Hallitusneuvottelut kestivät sillä kertaa vajaan kuukauden ja tuottivat 74-sivuisen ohjelman.
”Hallituskaudella 2015–2019 ainakin minulle konkretisoitui, kuinka paljon kaikki vaatii työtä. Yleensä ihmisille tulee yllätyksenä se, että kansanedustajan pitää tehdä pitkää päivää, ministeristä puhumattakaan. Ahkeruudella ja yhteistyöllä pärjää vaikeissakin paikoissa. Siltoja ei pidä polttaa ympäriltään, koska kukaan ei saa yksin mitään aikaan.”
Pohjolan potentiaali koko Suomen vahvuutena
Kulttuurimaantieteen maisteri katsoo asiantuntijana koko pohjolaa tietyin silmin. ”Pohjoismaat ovat onnistuneet rakentamaan yhteiskuntia aika lailla samasta muotista. Pohjoisen asia on meille yhteinen ja se on sellaista lähialueiden kansainvälisyyttä, joka luonnistuu hyvin. Tähän pitää kuitenkin ottautua aivan kansallisella tasolla.”
Meillä on tutkitustikin lännessä maailman vapain ja vakain raja, jonka yli on tehty kauppaa ja kuljettu vuosisatoja. Nyt Pohjois-Ruotsiin suunnitteilla olevat suurhankkeet näkyvät toivottavasti hyvinvointina myös Suomessa ja niihin osataan tarttua kiinni oikealla tavalla.
”Pohjola ei ole mikään periferia, vaan sillä on omia vahvuuksia ja potentiaalia, on ollut jo vuosituhansia. Ja kansainvälisyyttä voi toteuttaa monella tavalla ja tasolla.”
Henkilökohtaisesti Mattila on ollut mukana myös humanitaarisessa työssä Haitin maanjäristysalueella 2010 Punaisen ristin saksalaissuomalaisessa kenttäsairaalassa.
Vienti tuo vaurautta, eivät veronkorotukset
Suomen sanotaan olevan kuten saari, maa Euroopan laidalla Itämeren merikuljetusten varassa.
”Olemme hyvistä kulkuyhteyksistä monin tavoin riippuvaisia nyt ja tulevaisuudessa. Meillä ei sekahedelmäpuita kasva ja tuontienergiaakin tarvitaan. Kaikki väylämme ovat tarpeellisia ja niitä pitää kehittää – maalla, merellä ja ilmassa.”
Liikenneyhteydet pohjoisesta maailmalle ovat koko Suomen kohtalon kysymys, Mattila muistuttaa. ”Nyt olemme liian riippuvaisia Itämeren kuljetuksista, emmekä voi odotella, mitä alueella mahdollisesti tapahtuu.” Mattila linjaa, että yhteistä kakkua pitää kasvattaa, palvelujen heikentäminen tai jatkuvat veronkorotukset eivät ole toimiva tie.
Omaa päätösvaltaa ei saa luovuttaa pois
Brysselistä Mattila innostuu puhumaan. ”Itsenäisyys ja omaehtoinen päätöksenteko ovat meille, voisiko sanoa, moneen kertaan taisteltuja. Niitä ei saa antaa pois. Suomen on erityisesti nyt hyvä olla Brysselin kyljessä ja kuulua unioniin. Kuitenkin vastustan sitä elitististä päätöksentekoa, joka EU:n ytimestä nousee koskemaan myös meitä.
Suomi tuntee esimerkiksi omat metsänsä kaikkein parhaiten, olemme pohjoisen havumetsävyöhykkeen globaali asiantuntija. Meidän pitää valvoa rohkeasti omia etujamme. Niin ne näyttävät muutkin jäsenmaat tekevän. En halua, että puutteellisella ymmärryksellä sorkitaan Suomen asioita jostakin ulkopuolelta,” tiivistää Mattila.
Suomen metsistä saatava parempaa tietoa päätöksenteon pohjaksi
”Brysselistä kerrotaan seuraavaa anekdoottia. Eräs hollantilainen MEP kysyi kerran hymyillen ja hyvää tarkoittaen suomalaiselta MEPiltä, ’montako metsää teillä Suomessa on, meillä Hollannissa niitä on kaksi’. Suomalainen europarlamentaarikko olisi voinut hämmästyksestä toivuttuaan vastata, että meillä niitä on yksi. Se alkaa kehä kolmoselta ja jatkuu noin 1000 kilometriä pohjoiseen ja satoja kilometrejä muihinkin ilmansuuntiin.”
”Muistan myös, kuinka kaksi metsäalan lobbaria eduskunnassa pohti, kuinka europarlamentaarikot pitäisi tuoda Suomeen ja lennättää helikopterilla horisontista horisonttiin. Näin nämä käsittäisivät, mistä puhutaan, kun puhutaan Suomen metsistä. Näyttää tosin siltä, että kotimaisillakaan päättäjillä ei ole välttämättä mittasuhteista käsitystä,” Mattila naurahtaa.
FM kulttuurimaantiede
Anestesiasairaanhoitaja, sairaanhoidon opettaja
Kansanedustaja 2011–2019
Sosiaali- ja terveysministeri 2016–2019
Terveyshallintotieteen opinnot loppusuoralla
naimisissa, kolme lasta ja lapsenlapsi
Harrastaa suunnistusta, vapaaehtoista maanpuolustusta ja neulomista