Suomen poliisin valmiudet selviytyä esimerkiksi Moskovan kaltaisesta panttivankitilanteesta ovat kansainvälistä tasoa. Sekä organisaatio että varustelu kestävät hyvin vertailun, poliisiylitarkastaja Jorma Vuorio sisäasiainministeriön poliisiosastolta vakuuttaa.
"Meillä on tietty pyrkimys pitää materiaalinen varustus sellaisena että se vastaa kansainvälistä huipputasoa", Vuorio sanoo.
Ja jos kaikkea ei Suomen poliisin varastoista löydy, varusteluapua on saatavissa ulkomailta kansainvälisen poliisiyhteistyön kautta. Vuorion mukaan yhteistyö eri maiden poliisien kesken varsinkin EU:n sisällä on kiinteää.
Se, mitä kaikkea varustelu kattaa, on salaista tietoa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan puolustusvoimissa on ainakin yritetty kehittää poliisin tarpeisiin tainnuttavia aineita.
Vuorion mukaan esimerkiksi vaativissa poliisioperaatioissa käytettävällä Karhu-ryhmällä on kaikki tarvittava tieto ja asiantuntemus siitä mitä menetelmiä milloinkin tarvitaan. Sama koskee varustusta.
Vähemmän vaarallisten voimakeinojen tutkimuksessa kaasut ovat olleet esillä. Vuorio ei kuitenkaan suostu sanomaan, onko sellaisia varsinaisesti kehitelty Suomessa. Vuorio toteaa kuitenkin että nopeasti tainnuttava kaasu voi olla yksi keskeinen aine jota kansainvälisen yhteistyön puitteissa olisi saatavissa jos tilanne sitä vaatii.
Sangen pitkälle meneviä toimintavalmiuksia on myös paikallistasolla, muun muassa Oulussa. Poliisi ei kuitenkaan suostu taktisista syistä täsmentämään, millaisista aseista ja aineista on kyse.
Moskovan tapauksessa on arveltu että sikäläiset erikoisjoukot käyttivät panttivankitilanteen laukaisemisessa jonkinlaista taistelukaasua. Sellaisen käyttöön Suomen poliisilla ei Vuorion mukaan ole valmiuksia.
Poliisilla
vastuu
Jos Suomessa syntyisi panttivankitilanne, sen johto olisi poliisilla vaikka kyseessä olisi niin sanottu terroriteko.
"Terrorismi ei muutaisi tilannetta sillä se on rikoslain alainen asia", Vuorio valottaa.
Käytännössä toimia johdettaisiin paikallis- tai läänitasolla erikoistilanteiden valmiusjärjestelmän puitteissa. Tilannetta varten perustettaisiin esikunta, johon tarvittava asiantuntemus kootaan. Sen tehtävä olisi organisoida tilanteen ratkaisun kannalta kaikki olennainen, poliisijoukoista ja viestijärjestelmästä huoltoon sekä virka-avun hankkimiseen.
Virka-apua on saatavissa Rajavartiolaitokselta ja puolustusvoimilta, lähinnä materiaalitasolla.
Ministeriö
päättää
Päätöksen siitä, millaisilla välineillä Suomen poliisi käy ratkomaan ongelmallisia tilanteita, tekee sisäasiainministeriö. Kaikki tavanomaisimmat välineet tunnetaan yleisesti. Sen sijaan erikoisryhmien, kuten Karhun, valmiuksista ja aseistuksesta ei tietoa julkisuuteen tihku. Poliisiylitarkastaja Jorma Vuorion mukaan Karhu-ryhmällä on käytettävissään "kaikki tarpeellinen varustus".
Poliisilla on oma tekniikkakeskuksensa joka vastaa normaalien välineiden ja aseiden hankkimisesta. Sen lisäksi keskus tekee tutkimusta lähinnä tavanomaisten aseiden parissa.
"Kaikenlaista tutkitaan, mutta ei kaasuja. Siihen meillä ei ole välineitä, esimerkiksi kemian laboratoriota. Jos kaasuja tutkitaan, sitä tehdään jossakin ulkopuolisessa kohteessa", poliisin tekniikkakeskuksen johtaja Erkki Ilves sanoo.
Ilveskin tietää että erikoisryhmät varustetaan huippuvälinein mutta asiasta ei hiiskuta poliisin sisällä edes tekniikkakeskukselle.
Poliisi pyrkii aktiivisesti kehittämään muun muassa perinteisiä ampuma-aseita vähemmän vaarallisia voimakeinoja. Tutuimpia niistä ovat jo muutaman vuoden käytössä olleet paprikasumutin ja teleskooppipatukka.
"Mellakantorjunta-
aineet" sallitaan
Kemiallisen aseen kansainvälinen kieltosopimus kieltää minkä tahansa myrkyllisen kemikaalin, myös taistelukaasun, käytön kemiallisessa sodankäynnissä. Se kuitenkin sallii muun muassa mellakantorjunta-aineiden käytön valtion sisäisen järjestyksen ylläpitokeinona. Kansainvälinen sopimus astui voimaan 29.4. 1997.
Sopimus kieltää kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön sekä edellyttää olemassa olevien varastojen, ammusten ja tuotantolaitosten hävittämistä. Kieltosopimus sallii taisteluaineiden valmistamisen pienissä määrin suojelututkimustarkoituksiin kansainvälisen valvonnan alaisena.
Kemiallisen aseen kieltosopimuksella valvotaan myös eräiden myrkyllisten kemikaalien ja taisteluaineiden synteesien lähtöaineiksi sopivien kemikaalien käyttöä.