Vielä viisi vuotta sitten tuskin kukaan puhui tarpeesta luoda yhteys Suomesta maailmalle Norjan Narvikin tai Ruotsin Göteborgin satamien kautta. Junasilta Haaparannalle oli lähinnä muisto menneestä, ja valtatie 21 Kilpisjärvelle turistien ja kassilohen nousu- ja laskureitti.
Nyt kuljetus- ja turvallisuustarpeet ovat uudessa tilanteessa tiukasti kiinni toisissaan.
Keskustelu Suomen yhteyksistä maailmalle sai viime viikolla uusia sytykkeitä elinkeinoelämän tilaamasta raportista. Se nosti esiin ehdotuksia siitä, miten Euroopan perukassa lymyävä Suomi voisi asemaansa kohentaa.
Suomen ylivoimaisesti tärkein kauppareitti on nyt Itämeri, jota myöten kulkee peräti 95 prosenttia maan viennistä ja tuonnista. Raportti tarjoaa tilanteen tasaamiseksi vaihtoehtoja.
Jo hyllylle nostettu tunneli Tallinnaan on päässyt raporttiin ja sen ohella kaksi muuta megaluokan hanketta: kiinteät yhteydet meren yli Ruotsiin sekä Turusta että Vaasasta. Kaksi jälkimmäistä yhteyttä toteutettaisiin osin siltoina, osin tunneleina
Destian tekemä raportti on kattava mutta jättihankkeiden kustannuksista ei esitetä edes suuntaa antavia hinta-arvioita. EU:n mittavien maksuosuuksien jälkeen lasku suomalaisille veronmaksajille olisi takuuvarmasti muhkea. Ruotsi tuskin olisi isommin kiinnostunut rahoittamaan junayhteyttä meren yli Suomeen.
Hinta taas on ratkaisevin asia, jonka perusteella liikennevisiot hylätään tai niitä aletaan jalostaa. Toinen kriittinen tekijä on se, että jättihankkeiden vaikutukset meriympäristölle olisivat väistämättömät ja peruuttamattomat.
Raportin realistisimmat osiot liittyvät pohjoisiin yhteyksiin. Raportissa esitetään jo tuttu ajatus siitä, että Ruotsista luotaisiin yhteys Pohjois-Suomeen eurooppalaisella raideleveydellä.
Rajan ylitys tapahtuisi Torniossa, ja junat voisivat kulkea uutta rataa myöten etelässä Raaheen ja pohjoisessa Rovaniemelle. Vaihtoehtona uudelle radalle olisivat uudet edistyneet terminaalit, joissa lastit voitaisiin siirtää kuljetusvälineestä toiseen.
Raportin kartoissa junakuljetukset päätyisivät satamaan Norjassa Narvikissa ja maantiekuljetukset Tromssassa, Ruotsin ratayhteys Göteborgissa.
Ruotsissa rakennetaan paraikaa Norrbotniabanan-rataa Luulajasta etelään. Narvikin ratayhteyteen ongelmia sen sijaan loisi sekä Narvikin sataman että sinne kulkevan Malmiradan rajallinen kapasiteetti ja heikko kunto. Ilman näiden korjausta Narvik ei ole varteenotettava yhteyssuunta.
Pohjoisten liikenneyhteyksien rakentamista on helppo perustella sillä, että ne ovat aidosti koko maan huoltovarmuutta edistävä vaihtoehto etelän reiteille. Tämä on onneksi alettu sisäistää myös pääkaupungissa.
Sujuvat junayhteydet Ruotsin kautta Eurooppaan voisivat merkitä myös sitä, että nyt Rovaniemelle ja muualle Pohjois-Suomeen rynnivät turistit voisivat raskaita päästöjä aiheuttavan lentämisen matkustaa pohjoisiin määränpäihinsä junilla.