Pari nihkeää albumia ja potkut ylikansalliselta levy-yhtiöltä merkitsee rockissa lähes poikkeuksetta tarun loppua.
Bändi hajoaa, nimi vaihtuu, kokoonpano muuttuu ja uutta tulemista aletaan tehdä entistä koreammilla valokuvilla ja ajan vaatimusten mukaan räätälöidyllä täsmäsoinnilla.
Säännön vahvistava poikkeus on lappeenrantalainen Mokoma, joka löysi pattitilanteesta uuden alun.
"Vaikka oli selvää, että alamme jatkossa tehdä levymme itse, lähestyimme myös levy-yhtiöitä. Palaute oli, että nopeat biisit pois ja hitaat tilalle. Siihen aikaan nimittäin Niskalaukaus oli kovassa suosiossa", hymähtää Mokoma-solisti Marko Annala.
Ei mollikaihoa
Omilleen heittäytynyt Mokoma on kolmen Sakara Records -levymerkillään julkaiseman albumin myötä yksi maamme suosituimmista raskaan rockin tekijöistä.
Mokoma on harvinainen: yhtyeen sointi ei pohjaa slaavilaiseen mollikaihoon vaan raakaan amerikkalaiseen metalliin, jossa riffit raastavat ja tavut putoilevat kohdilleen.
"Laulun rytmiikasta pyrin saamaan mahdollisimman puheenparsimaisen. Ei väärästä kohden venytettyjä tavuja, jotka kuulostavat omituiselta. Näin kuulija voi keskittyä riffeihin tai tekstiin ja musiikkiin eikä niiden keskinäiseen ristiriitaan", uskoo Annala.
Suomenkielisen rockin suosio on säilynyt erityisen vankkana jo vuosikymmenen, ja myös suomenkielisestä metallista on kasvanut iso juttu, vaikka aikoinaan O.S.S.Y.:n Tanssityttö Barbaraa tai Hevinkeliumia kuunnellessa saattoi ennustaa myös päinvastaista.
Suomeksi oikein
Kyse on ohimenevää trendiä pysyvämmästä ilmiöstä, uskoo Annala. Nyt suositut metallinimet ovat nuoren musiikkityylin ensimmäisiä, jotka osaavat tekstittää suomeksi oikein ja fiksusti. Jatkoa seuraa, sillä mihin äidinkieli häviäisi.
"Sakara-yhtiölle tulee paljon demoja, joihin suomi istuu hyvin. Selvästi on ruvennut löytymään oikeanlainen ilmaisu. Suomen käyttö ei ole enää mitään ihmeellistä Pääkköset-hommaa."
Äsken julkaistulla, suoraan Top 40 -albumilistan ykköseksi menneellä Kuoleman laulukunnaat -levyllä Annala purkaa parin vuoden takaista parisuhdekriisiään. Annalan tekstien viha ja ahdistus ovat metallin normiaiheistoa, mutta miehen heikkous on metallirallien harvinainen raaka-aine.
"Ei levyllä viitata nimenomaan miehen heikkouteen, mutta kun mies huutaa niin vaikea sitä on tietysti muuksi mieltää. Kai minä ja Teppo Numminen on nyt annettu suomalaiselle miehelle lupa itkeä", Annala sanoo ja aprikoi onko tullut luoneeksi jonkinmoisen hirviön.
"On nimittäin melko kuumottavaa, kun mies tilittää itkemisestään. Siinä missä naisten sydämet särkyvät, miesten sydämet murtuvat."
Matka kurjuuteen
Kuoleman laulukunnaat ei ole nykyään onnellisesti naimisissa olevan lauluntekijän nojatuolimatkailua kurjuuteen. Annala sanoo halunneensa kirjoittaa vanhat asiat ulos ja sen jälkeen ottaa reippaita askeleita eteenpäin elämässä.
"En oikein muuta keinoa keksinyt kuin tehdä niistä säveltaidetta. Jatkossa pitänee ruveta siirtämään näkökulmaa eteenpäin. En rupea rikkomaan elämääni, että saan lauluihin jotain sanottavaa."
Vanheneminen ei viisi levyä Mokoman kanssa tehnyttä Annalaa pelota, ideoiden ehtyminen kyllä.
"Olihan Bogart Co:n rumpali Gustafssonkin nelikymppisenä teinitähti. Ideoiden ehtymisen kanssa kamppailee joka levyllä, myös tällä uusimmalla. Nyt jälkikäteen tuntuu, että tuli tehtyä idearikas levy. Aloittaessa tuntui, että kaikki on jo kerrottu, mitäs nyt tehdään."
Mokoma esiintyy 15. ja 16.3.
45-Specialissa Oulussa.