Jore Marjaranta löysi uuden maailman, kun ryhtyi sanoittamaan laulunsa suomeksi. Viidessä vuodessa mieheltä on julkaistu kolme soololevyä. Nyt tähtihetket on mahdutettu tuplakokoelmaan.
"Mä oon hämilläni - paljon enemmän on tapahtunut kuin mä olisin ikinä uskonut tai uskaltanut toivoa. Nämä vuodet on olleet koko musiikkiurani tärkeintä aikaa: olen löytänyt itsessäni tekstittäjän. Silti tuntuu, että homma on vasta alussa", Jore Marjaranta, 42, toteaa.
Omat laulunsa tekeville taiteilijoille on perinteisesti kysyntää - tarinat ja tunteiden erittely kiinnostavat trendeihin katsomatta. Suomessa traditio ulottuu kauas, vaikka varsinaisia singer-songwritereita ei Suomesta ole maailmalle lähtenyt.
Tekijän vaikutetausta ja luovuus erottavat jyvät akanoista. Marjarannalla on sama syntymäpäivä, 9. lokakuuta. kuin John Lennonilla. Jorelle Lennonia merkittävämpi beatle on kuitenkin Paul McCartney.
"Sen melodia- ja harmoniataju on mulle läheinen. Myös Maccan ääni on valtavan kaunis, puhdas tenori. Mä oon oppinut häneltä, että lisäämällä äänenpainetta pystyy tekemään lauluun luonnollisen särön."
"Queenin Freddie Mercury on mulle toinen suuri laulaja. Mercuryn laulussa on jotain mystisen hienoa. Jätkä on niin rock kuin vaan voi olla mutta se pystyy samalla väläyttelee oopperamaisia tenoriääniä. Ne on niin äärettömän hyvässä balanssissa, että se ei millään tavalla kuulosta liian klassiselta."
Marjarannan kokoelmaa täydentävät akustinen bonuslevy sekä kolme tuoretta teosta. Ikävä, Siipirikkoinen ja Kiusaaja on tunnistettavissa saman miehen töiksi kuin Miten pelko lähtee, Kävelet tähtiin päin sekä Pahat pojat -filmin tunnussävelmä, Ville Pusan Ingen vinner -suomennos Haaveet kaatuu.
Tuotannollisesti Marjaranta janoaa nyt jotain uutta.
"Valitsin uusille biiseille eri tuottajat. Ajatuksena oli heidän avustuksella tunnustella tulevaisuutta, mihin suuntaan mun kannattaa saundillisesti ja tuotannollisesti siirtyä. Myös teksteissä mä hain uutta linjaa: esimerkiksi Siipirikkoinen edustaa tekstityyppiä, mikä mua kiehtoo eniten."
"Mä alan tekemään keväällä uusia biisejä seuraavaa studiolevyä varten. Mä oon aina yrittänyt luottaa siihen, että ratkaisut tulee aikanaan, kun antaa asioiden mennä omalla painollaan. Tavoitteena on, että 2006 vuoden alussa olis uutta julkaistavaa."
Tähän on tultu omin päin muttei yksin. Parikymmentä vuotta alalla vaikuttanut Marjaranta on hankkinut arvokasta kokemusta ja turnauskestävyyttä muun muassa Albert Järvinen Bandissä ja Guitar Slingersissä.
Helsingin Senaatintorilla 1993 ja MTV:n palkintogaalassa New Yorkissa 1994 esiintynyt Leningrad Cowboys oli solistille eräänlainen korkeakoulu.
"Leningrad Cowboysissa oppi kurinalaisuuteen. Siinä tajusi, että pitää tehdä valtavasti töitä saavuttaakseen päämääränsä. Esimerkiksi Puna-armeijan kuoron kanssa vedetyn Senaatintorin keikan taustalla oli valtavasti työtä ja tietysti pelko siitä, että tuleeko paikalle ketään. Kun se vedettiin sitten 70 000 ihmiselle, tuli todistettua, että homma onnistuu, kun vaan luottaa itseensä ja omaan ideaan."
"MTV Music Awardsin suoralla tv-lähetyksellä taas oli 500 miljoonaa katsojaa. Paine oli valtava, kun vedimme Rolling Stonesin ja Bruce Springsteenin kanssa samassa showssa. Kaiken sen keskellä täytyi keskittyä oleelliseen eli omaan biisiin. Kun sen oli kestänyt, tuntui että voi esiintyä missä vaan ja kenelle vaan."
Työnteko, itseluottamus, periksiantamattomuus ja ammatillinen kunnianhimo ovatkin kuormassa päällimmäisinä, kun Marjaranta varustautuu kiertueelle.
"Pitää jaksaa painaa, motivoida itseään ja tehdä jatkuvasti uutta musiikkia, sillä tien päälle on mukavampi lähteä tuoreiden laulujen kanssa. Kun niihin luottaa ja pyrkii tekemään omanlaistaan musiikkia ja saa vielä yleisön mukaan, elämys on valtava. Silloin jaksaa elää myös normaalina ihmisenä ja pitää päänsä hyvässä balanssissa yksityiselämän ja ammatin välillä."
Matti Komulainen