Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Koiteli Elää 19.8.
Yleensä festareille astuessaan ilmasta aistii sen tietyn sähköisen tunnelman. Kävellessään heiluvaa puusiltaa pitkin Koitelinkosken kuohun yli huomaa heti, että nyt ollaan astumassa aivan eri atmosfääriin. Puiden ympäröimällä saarekkeella tunnelma on uskomattoman rento. Sillan päästä ei voi odottaakaan paljastuvaksi bilesaarta, mutta ihmisistä ja ympäristöstä huokuva iloinen ja välitön fiilis on omaa luokkaansa. Portilla satunnainen ohikulkija vetäisee reppuni vetoketjun kiinni. Ettei vaan tavarat tippuisi matkalle, ystävällinen auttaja sanoo hymyillen. Ensivaikutelma ei voisi olla hienompi.
Kosken ranta keskellä Kiiminkiä on jännittävä sijainti tapahtumalle, jonka artistikattaus on sekoitus kaupunkifestareilta tuttua indie-tyyliä, raakaa metallia ja Vain Elämää –sarjastakin tuttuja isoja nimiä. Kaikille yhteinen tekijä on akustiset rytmit. Koiteli Elää tarjoaa areenan vaihtoehtoisemmille artisteille sekä myös tunnetuimmille nimille mahdollisuuden soutaa hieman vastavirtaan.
Musiikin lisäksi tunnelma rakentui pienten, mutta toimivien elementtien saattamana. Ympäristön suojaisat kuuset ja rannan tunnelmallinen nuotiopaikka tarjosivat paikkoja kerääntyä yhteen ja vaihtaa ajatuksia tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Pieni ripaus urbaania tunnelmaa välittyi puiden keskelle pystytetystä graffitiseinästä. Spraymaaleilla taiteiltua värikästä teosta ei moni odottaisi keskeltä Koitelia. Tästä huolimatta tunnelma säilyi autenttisena ilman puhelinten latauspisteitä tai mainoskojuja. Nuotion loimussa nautittiin hetkestä kännykän sijaan.
Kesän viimeiset T-paitakelit väistyivät hiljaa syksyisten sateiden tieltä. Samalla alueen väljyys alkoi kadota ihmismeren alle. Tapahtuma on kasvattanut suosiotaan joka vuosi, mutta alueen rajat tulevat vastaan. Sadesuojaan pääsi helposti läheiseen telttaan nuotion äärelle tai Koskilavan läheisyydessä olevaan katokseen. Mutta olipa kyse ruokapaikasta tai vessakäynnistä, jonot paisuivat äärettömiksi. Pienen Trubalavan luona oli hankala kuulla Samae Koskista ja Lauri Tuohimaan näkeminen oli jo mahdotonta ihmisten takaa. Tapahtuma on kovan suosionsa vanki.
Illan hämärtyessä rauhallinen tahti kiihtyi. Erin villitsi yleisön ääneen ja viimeistään Egotripin hitit saivat ihmiset tanssimaan sateeseen. Paluumatkalle varattuihin busseihin valui hyväntuulisia festarikävijöitä ja kosken rannoille sytytettyjen kynttilöiden muodostaman valomeren loistaessa. Koiteli Elää ei valehtele julistautuessaan Suomen kauneimmaksi festariksi.