Suomi on saanut viime viikkoina kansainvälisessä mediassa enemmän huomiota kuin pitkiin aikoihin. Maailmalla pantiin myönteisesti merkille pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ilmoitus antaa Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön.
Siihen ne myönteiset uutiset jäävätkin. Sen sijaan kielteistä julkisuutta on satanut siinä määrin, että Suomea maailmalla edustavat diplomaatit ja kansainvälisissä tehtävissä työskentelevät suomalaiset ovat jo huolissaan maan maineesta.
Suomessa reagoidaan normaaliaikoina liiankin herkästi siihen, mitä meistä puhutaan suuressa maailmassa. Monesti uutisiin ylireagoidaan, ja yksittäiset asiat nostetaan kokoaan suurempaan arvoon.
Tällä kertaa näyttää kuitenkin siltä, että liian moni toisiinsa liittyvä kielteinen viesti nousee julkisuuteen yhtä aikaa. Kun asiat sivuavat vielä laajalti maailmalla ihmisiä koskettavaa pakolaisongelmaa, niiden saamalla huomiolla on tavallisia arkiuutisia suurempi painoarvo.
Suomi niitti viime viikolla kyseenalaista kansainvälistä julkisuutta turvapaikanhakijoiden kohtaa-
mien väkivaltaisten ja vähintään uhkaavien tekojen vuoksi.
Turvapaikanhakijoita ja heitä auttaneita Punaisen ristin työntekijöitä kivitettiin ja häirittiin ilotulitusraketeilla, pakolaisten majoitustiloja tärveltiin.
Kuin pisteenä i:n päällä Lahdessa Suomen lippua kantava mielenosoittaja pukeutui Yhdysvalloissa vaikuttavan, pahamaineisen Ku Klux Klanin käyttämiä asuja muistuttavaan valkoiseen kaapuun. Ku Klux Klan on rotuvihan vastenmielinen symboli. Yhdysvalloissa Suomen mielenosoituksia luonnehdittiin jopa ”kaikkein myrkyllisimmiksi” turvapaikanhakijoihin kohdistuviksi toimiksi Euroopassa.
Vaikka tällaiset teot kuinka ovat yksittäisiä eivätkä kerro suuren enemmistön mielipiteistä, tiedot ja kuvat kulkevat nykymaailmassa nopeasti ympäri maailman.
Kun tällaisten vastenmielisten tekojen rinnalla Suomen hallitus leikkaa kehitysyhteistyömäärärahoja kovalla kädellä ja esiintyy varsin kyseenalaisella tavalla EU:ssa päätettäessä turvapaikanhakijoiden kiintiöistä, ei ole ihme, jos maailmalla joudutaan vastaamaan kyselyihin, mitä Suomessa tapahtuu. Onhan Suomi perinteisesti liitetty osaksi hyvämaineista Pohjolaa.
Valtiolta vie vuosia rakentaa hyvä kansainvälinen maine, mutta sen menettäminen voi tapahtua hetkessä. Suomi on tehnyt valtavan työn kuvansa kiillottamiseksi ja onnistunutkin siinä. Nyt kuva on vaarassa sumentua.
Valtion maine on yhteydessä mahdollisuuksiin vaikuttaa kansainvälisessä politiikassa, vaikkapa siihen, millaisia tehtäviä YK:ssa tai muissa kansainvälisissä järjestöissä saa vastuulleen. Mitä pienempi valtio on, sitä enemmän siitä välittyvällä mielikuvalla on merkitystä. Vastaavasti mitä huonompi maine on, sitä vähemmän tulee noteeratuksi.
Suomen edun mukaista on pitää kiinni hyvästä kansainvälisestä maineestaan. Se edellyttää kuitenkin sitä, etteivät sanat ja teot ole ristiriidassa keskenään.
Pääkirjoitus