Kun aikoinaan tuli käydyksi useammin Itävallassa laskettelemassa, niin ensisijaista matkoilla oli se, että pensionaatin Rosa tai vuoristohotellin Franzl tarjosivat kunnollisen yöunen ja aamupalan, sauna lämpesi jossakin ja päivällispaikkaa saattoi vaihtaa mieliteon mukaan useammin viikossa.
Parhaissa osoitteissa alamäkeä saattoi kiitää seitsemänkin kilometriä, mikä vaati tiettyä kuntoa. Laskettelurinteet olivat kunnossa joka tapauksessa. Jos eivät olleet, niin matkanjärjestäjä lupasi lumitakuun ja kuskasi aamuisin asiakkaansa busseilla vieläkin korkeammalla sijaitseville rinteille. Siinä ne oheispalvelut sitten olivatkin.
Kunnes alkoi kuulua ikäviä. Eroosio söi puuttomiksi kaluttuja rinteitä niin, että ne luisuivat sateiden mukana alas. Kesäisin vuoristossa patikoidessa kaistaleet näkyivät jo kaukaa harmaina läikkinä. Tässä vaiheessa veri alkoi vetää takaisin kevyemmällä infrastruktuurilla toimivan ja selvästi vähemmän jälkiä jättävän murtomaahiihdon pariin.
Keski-Euroopassa latureitistöt olivat tosin aivan lapsenkengissä. Niitä vedettiin lähinnä laaksojen pohjille, missä lumitilanne oli useimmiten hyvin epävarma. Laduilla liikuttiin ryhmissä, peräkanaa, toinen toistensa suksille talloen. Sisukkaimmat kuitenkin tietävät Keski-Euroopassakin, että lykkiminen tekee iästä riippumatta onnelliseksi, sitä voi harrastaa aivan omaan tahtiin.
Odottaisikin, että Suomi osaisi vihdoin suunnata eläköityvien ja sauvakävelijöiden Euroopassa irtiottoon loivien latujen mekkana. Latuverkosto vaatii tietysti leveine kaistoineen enemmän hoitoa. Mutta jos ei ladun päässä pidäkään ketään rahastaa, niin mikä estäisi maksattamasta turisteilla majoittajan kautta tiettyä päivämaksua pelkästä oleskelusta seudulla. Sellaistahan kerätään myös Keski-Euroopan kylpylä- ja lomakohteissa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön tietojen mukaan kansainvälinen matkailu piristyi viime vuonna peräti 10 prosenttia. Joka neljäs yritys uskoo nyt myös parantavansa kannattavuuttaan ja aikoo kasvattaa investointejaan lähitulevaisuudessa.
Suurimmat hiihtoyrittäjät investoivat enemmän kuin koskaan. Pelkästään Ruka on vasta sijoittanut kolme miljoonaa euroa tuolihissiin houkutellakseen kapulahissejä kammoavia ulkomaalaisia. Tavoitteena on olla 2010 Suomen suosituin, ympärivuotinen, kansainvälisesti tunnustettu matkailukeskus, toimitusjohtaja Miia Porkkala hehkutti äskettäin Talouselämä-lehdessä.
Ruka ja Levi kilpailevat herruudesta aivan omassa luokassaan. Rinneyrittäjien yhteinen huoli on kuitenkin jo vuosia kohdistunut pohjat paljastaviin, tyhjiin kesäkausiin. Liian harva turisti etsiytyy rinteiden juureen kesälomalla.
Rukalla on suunnanmuutosta varten käynnissä kaikkein suurellisin, alppimaiseen kävelykylään tähtäävä suunnitelma, jonka takana on kanadalainen, ympäristöystävällisyyteen viittaava Ecosign-toimisto. Huimaa, sänkytarjonnan tuplaavaa visiota toteutetaan vuoteen 2012 asti jatkuvilla 80 miljoonan euron investoinneilla.
Tallinkin laivojen likavesien kippaus mereen antoi äsken makua siitä, miten voimakkaasti julkinen mielipide vaikuttaa, jos yritys ei herkisty ympäristöasioille ajoissa. Esimerkiksi Rukalla panokset ovat nyt niin suuret, että jotakin pitäisi pian tehdä pinnanalaiselle riskille Kesälahdella. Alamäki voi tulla yhtäkkiä eteen. Siihen tarvitaan ehkä vain juttu englantilaisessa mediassa Euroopan suurimman lähdejärven Kitkan alasajosta viemäriksi.