Aluevaalit: Alue­hal­lin­non teh­tä­viä ei tule tehdä toi­sel­la kädellä hui­tais­ten

Aluevaalit: Etsi Kalevan alue­vaa­li­ko­nees­ta sopiva ehdokas

Suo­ma­lais­hyök­kää­jä Alek­sandr Kokko on Pie­ta­ris­sa kuin ko­to­naan – "Olen käynyt monessa maail­man kol­kas­sa, mutta Pietari on yksi par­hais­ta mes­tois­ta"

Aleksandr Kokko palaa tasaisin väliajoin kaupunkiin, missä hän vietti elämänsä ensimmäisen vuosikymmenen. Tällä kertaa hän pääsi Pietarissa nauttimaan MM-kisojen tunnelmasta.

Aleksandr Kokko palaa tasaisin väliajoin kaupunkiin, missä hän vietti elämänsä ensimmäisen vuosikymmenen. Tällä kertaa hän pääsi Pietarissa nauttimaan MM-kisojen tunnelmasta. Tuleva unelmafinaali: Venäjä vastaan Brasilia.

Pietarin maisemat ovat tuttuja Aleksandr Kokolle, joka asui kaupungissa elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta.
Pietarin maisemat ovat tuttuja Aleksandr Kokolle, joka asui kaupungissa elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta.
Kuva: ALEX BELENKY

Hän kävelee täällä kuin olisi kotonaan. Hän juttelee valokuvaajan kanssa sujuvasti venäjäksi.

Miksipä ei, sillä täällä Pietarissa Aleksandr Kokko kasvoi elämänsä ensimmäisen vuosikymmenen ennen kuin perhe muutti Poriin.

Hän on tunnettu suomalainen hyökkääjä, mutta yhtä lailla hän on venäläinen.

Kun Kokko saapuu kerran pari vuodessa Pietariin, tunne on miellyttävä.

– Kyllä tämä tuntuu ihan kodilta loppujen lopuksi, hän sanoo kävellessään Krestovskin stadionin ympäri.

Perinteisesti Kokko käy Pietarissa suvun haudoilla, kenties syö myös ihanaa georgialaista ruokaa, mutta tällä kertaa hänellä oli ohjelmassaan vielä jotain erityistä.

Perjantai-iltana Kokko istui stadionin sisällä katsomassa Marokon ja Iranin ottelua, ja nautti MM-lopputurnauksen tunnelmasta omassa rakkaassa kaupungissaan. Lapsena hän saattoi muiden pikkupoikien tavoin unelmoida MM-kisoissa pelaamisesta, mutta toive ei ole toteutunut.

– Tämä on toinen vaihtoehto, eikä huono ollenkaan. Taidot eivät ihan riittäneet kentälle asti, mutta tultiin sitten turistina. Eikä vielä menetetä toivoa: pelaajat paranevat, kun tulee ikää, Kokko nauraa hersyvästi.

”Tykkään tosi paljon Pietarista. Käyn täällä kerran pari vuodessa. Olen käynyt monessa maailman kolkassa, mutta Pietari on yksi parhaista mestoista.”
ALEKSANDR KOKKO, JALKAPALLOILIJA

Stadionilla Kokon seurueessa olivat isä, äiti ja serkku. Tavoitteena oli myös saada liput Venäjän ja Egyptin otteluun, mutta arpa ei osunut kohdalle. Nyt MM-kisamatka kestää viiden päivän verran.

Niin, Venäjä. Kaksoiskansalaisen urheilullinen suhde kotimaihinsa menee suurin piirtein näin:

– Futiksessa olen Suomen puolella, mutta esimerkiksi lätkässä ehdottomasti Venäjän puolella.

Koska Huuhkajat ei ole kisoissa, Kokon sydän pamppailee konkreettisen kiivaasti Venäjän pelatessa. Torstaina hän pomppasi riemusta ilmaan viisi kertaa... tosin Venäjän 4–0-voittokin olisi riittänyt, sillä kyseiset numerot olivat hänen tulosvetolapussaan.

– Olin silti iloinen Venäjän puolesta. Silloin kun kannatan jotain, kannatan sillä mentaliteetilla, että se voittaa maailmanmestaruuden. Jos ei, niin ei voi mitään. Mennään siis loppuun asti: Venäjä finaalissa Brasiliaa vastaan.

Juuri Brasilian takia Kokko rakastui seitsemän vuoden iässä jalkapalloon. Brasilian peleissä vuoden 1994 MM-kisoissa oli poikaselle selittämätöntä viehättävyyttä.

Ehkä näin on, Kokko pohtii. Ehkä hän vähän muuttuu tullessaan vanhaan kotikaupunkiinsa.

– Täällä ihmisillä on ihan erilainen mentaliteetti. Veikkaan, että itsekin muutun enemmän venäläiseksi. Minun pitää puhua ihmisten kanssa eri tavalla: esimerkiksi teitittely on itsestäänselvyys.

Kokko muistaa lapsuutensa miellyttävänä läheisellä saarella.

– Siellä kaikki tunsivat toisensa. Oli turvallista leikkiä keskenään.

Huhtikuussa hän kävi Pietarin stadionilla katsomassa suosikkijoukkueensa Zenitin liigaottelun. Perjantaina 31-vuotias jalkapalloilija palasi samaan paikkaan MM-kisaturistina.

Siitä lähtien, kun Venäjä valittiin kisaisännäksi, Kokko on pitänyt omaa osanottoaan itsestäänselvyytenä. 

– Pitäähän sitä käydä kotikaupungissaan katsomassa MM-kisojen ottelu. Olisi ollut tyhmää jättää se väliin.


Peliura jatkumassa Suomessa

Aleksandr Kokko pelasi ROPS:ssa kausina 2012-2016.
Aleksandr Kokko pelasi ROPS:ssa kausina 2012-2016.
Kuva: Sirén Kaisa

Aleksandr Kokon edelliset seurat ovat olleet Newcastle Jets Australiassa ja Eastern SC Hongkongissa. 31-vuotias hyökkääjä on ollut pelaamatta talven ja kevään ajan, mutta nyt paluu kentille alkaa olla lähellä.

– Toivottavasti pelaan heinäkuun alkupuolella, hyökkääjä sanoo.

Kokko harjoitteli RoPS:n kanssa pari viikkoa toukokuussa. Sen jälkeen hän on pitänyt peruskuntoaan yllä itsenäisesti. Pelituntumaa ei ole sitten tammikuun.

– Eivät ne taidot mihinkään häviä. Tarvitsen muutaman ottelun alle, mutta veikkaan, että voin olla niissäkin otteluissa hyvä. Tiedän vielä, missä maali on.

Kokko toteaa, että hän lähti Australiaan yhdellä kädellä ja yhdellä jalalla – ja sen jälkeen murtui vielä leuka. Monista vastoinkäymisistä huolimatta hän on nauttinut uusista kokemuksista.

Vielä yksi kysymys kaksinkertaiselle liigan maalikuninkaalle: missä pelaat, kun pelaat seuraavan kerran?

– Veikkaan, että 95 prosentin varmuudella Suomessa. RoPS on mahdollinen: meillä on aika pitkälle asiat sovittuna, mutta vielä on pieniä viilauksia. Pitää katsoa, sillä Suomessa on muitakin kiinnostuneita seuroja. Totta kai tässä on myös taloudellinen kysymys olemassa, Kokko muotoilee vastauksensa.

Kaksinkertainen maalikuningas

Aleksandr Kokko on syntynyt 31. toukokuuta 1987 Leningradissa eli nykyisessä Pietarissa. Tausta on inkeriläinen. Muutti 10-vuotiaana perheensä kanssa Poriin. Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen.

Pituus 189 senttiä. Lempinimi: Boris.

Teki liigadebyyttinsä jo 17-vuotiaana kaudella 2004, kun tuli FC Jazzin paidassa vaihdossa kentälle. Muut liigaseurat: FC Honka, VPS, RoPS. Viimeiset seurat ovat olleet Newcastle Jets (Australia) ja Eastern SC (Hongkong).

Liigan maalikuningas 2008 ja 2015. Paukuttanut RoPS:lle kaikkiaan 56 maalia ja on seuran kannattajien syvästi rakastama hahmo. Tällä hetkellä ilman seuraa.

Kantoi Suomen A-maajoukkueen pelipaitaa 10. tammikuuta 2016 Ruotsia vastaan.

”Mielestäni kausikorttikampanja näytti, että koko kaupunki on RoPS:n takana. Sen takia siellä on erityisen hieno pelata. Tiedät pelaajana, että sinusta ja RoPS:sta välitetään. Rovaniemi saa olla ylpeä, että siellä pelaa RoPS:n joukkue. Rovaniemen kaupunki ja RoPS kiinnostaa aina.” Aleksandr Kokon terveiset Rovaniemelle

Erikoista: RoPS:n kautta Ranskan pääsarjan Caenin joukkueeseen siirtynyt Timo Stavitski on Kokon sukua: isän serkun tyttären poika. Lisäksi Kokon kaukainen sukulainen pelaa Kazakstanin juniorimaajoukkueessa. ”Suvussa on jotain sellaista, että osaamme pelata jalkapalloa. Stavitski voisi keskittää ja minä teen maalit.”