Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään.
Elias Vattovaaran, 17, ja Hanna Sohlon, 18, silmiin syttyy kipinä, kun aloitamme keskustelun Nasan järjestämästä International Space Camp -nimellä kulkevasta leiristä. Elias ja Hanna ovat vastikään palanneet kotoisaan Suomeen reilun viikon mittaiselta reissultaan Yhdysvaltojen Alabamasta.
Leiristä oli saatu tietoa koulusta. Elias sai tietoa Sirviön Jarmolta, joka toimii päätoimisesti Kastellin lukion fysiikanopettajana. Hanna kertoo kuulleensa leiristä fysiikanopettajansa sivulauseessa.
Kuinka tahansa, molemmat innostuivat silmittömästi leiristä ja alkoivat kukin suunnillaan järjestellä asioita mahdollisimman suotuisiksi. He valmistelivat esitelmät itsestään, hankkivat todistukset ja opettajan suositukset ja lähettivät paperit opetusministeriöön, joka suoritti valintansa leirille lähtijöiden suhteen.
Alabamassa onnekkaat ja fiksut nuoret asuivat täysihoidossa Nasan omassa leirikeskuksessa avaruustutkimuskeskuksessa. Leirillä vallitsi tiukka kuri, joka huvitti erityisesti eurooppalaisia: avojaloin ei saanut kävellä, päällysvaatteet piti konservatiivisesti pitää päällä uidessakin ja poistuminen, jopa saniteettitiloihin, oli hyvin rajoitettua.
Leiri oli nuorten mielestä kuin palolaitos pikkupojille. Leirin tarkoitus oli tehdä tutuksi Nasan toimintaa:nuoret tutustuivat sukkuloiden rakenteisiin, avaruusasemiin ja niiden toimintaan, tutkimustyöhön sekä kokeilivat avaruuselämää erityisten simulaatiotehtävien kautta.
Hanna kertoo lempisimulaatiotehtävästään silmät kiiluen: "Me saimme kokeilla painotonta tilaa sukeltamalla, veden noste hoiti hommat kotiin ja tuntui aivan siltä, kun ei olisi painanut mitään."
"Pitkiä aikoja avaruudessa olleet ovat myöntäneet pudottelevansa esineitä aina silloin tällöin", Hanna selittää. Painottomuuteenkin siis tottuu.
Eliaksen mielestä mieleenpainuvinta koko leirillä oli pelastautumistehtävä järvestä helikopteriin.
"Sillä simuloitiin astronauttien pelastautumista raketista, niillä on tapana laskeutua avovesiin", hän selittää. Ja vaikka moni haluaisikin uskoa Tintti-sarjakuvien ideaaliset rakettikuvaukset oikeasti, tyrmäävät Hanna ja Elias kuvan huvittuneina. Ensimmäisissä avaruusaluksissa mahtui juuri ja juuri kääntymään, nauraa Elias ja Hanna jatkaa: "Sukkulat ovat pieniä kopperoita, vaikka suurilta näyttävätkin."
Kysyttäessä salaliittoteoriasta Yhdysvaltojen ensimmäisen kuulennon suhteen nuoret nauravat. "Tästä puhuttiin leirillä, kun meillä oli astronautti luennoimassa", Elias selittää. "Mitään todisteita ei ole sen suhteen, että eikö Yhdysvallat olisi käynyt Kuussa."
Luennoimassa ollut astronautti innosti nuoria kertomalla seikkaperäisesti amerikkalaisten innosta rakentaa Kuuhun tukikohta ja lennoista Marsiin.
Hanna valaisee kertomalla, ettei Nasan leiri keskittynyt pelkästään amerikkalaisten avaruudenvalloituspuuhiin. Läpi käytiin, tosin hieman pinnallisemmin, myös Neuvostoliiton avaruushistoria MIR-asemaa myöten.
Lopuksi Hanna ja Elias kiittelevät suomalaista koululaitosta, englannin kielen erinomainen opetustaso näkyi ja kuului verraten itä- ja eteläeurooppalaisiin. Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan molempia: "Mitä enemmän avaruutta tutkii, sitä enemmän löytää ongelmia", Elias huokaisee.