Kolumni
Tilaajille

Suo­ma­lai­nen paiskii työtä hampaat irvessä ja selkä ni­lel­lä, mutta ehkä ei kan­nat­tai­si

Suomi laahaa kilpailijamaiden perässä tuottavuuskehityksen suhteen. Löytyykö tähän yksi syy liiallisesta työn eetoksesta, pohtii päätoimittaja Sanna Keskinen.

Kun joulun aikaan tapasin ystäviäni virtuaalisesti, palasimme joskus aiemminkin meitä puhuttaneeseen asiaan, eli yhden meistä työkuormaan. Pääkaupunkiseudulla asuva ja asiantuntijatehtävässä työskentelevä ystäväni on uurastanut jo vuosia pitkää työpäivää. Hänellä on tapana jatkaa töitä iltaisin kotona ja purkaa työkuormaa myös viikonloppuisin. Lomien ensimmäiset päivät – ja nyt joulunpyhät – menevät toipuessa. Energia on vähissä.

Ystäväni ei ole laisinkaan poikkeuksellinen ahkeroija, vaan työelämässä on tullut vastaani lukuisia vastaavassa tilanteessa olevia. Valitettavasti olen joutunut näkemään myös tilanteita, joissa osaava ja tunnollinen ihminen on ajautunut umpikujaan liiallisen työnteon vuoksi. Mielekäs työ on muuttunut piinaavaksi puurtamiseksi, ja lopulta väsymyksen seinä on tullut vastaan.