Metsähallituksen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n meneillään olevan neuvotteluprosessin seurauksena talouskäytön ulkopuolelle jätettävistä valtionmetsistä Pohjois-Suomessa ei muodosteta lakisääteisiä suojelualueita, vaan ne sisällytetään suojelukohteina Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmiin.
Johtaja Hannu Jokinen Metsähallituksesta huomauttaa, että lakisääteisiä suojelualueita ei muodosteta, koska vuoropuhelu aloitettiin nimenomaan Metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien parantamiseksi.
"Alue-ekologiset suunnitelmat vahvistetaan Metsähallituksen eri alueilla ja luonnonvarasuunnitelmat laitoksen johtoryhmässä. Toisin sanoen suojelu vahvistetaan nyt yhtä pykälää korkeammalla tasolla", Jokinen sanoo.
Tarkasteltavina on 360 000 hehtaarin laajuiset alueet, joista yhteinen näkemys on tähän mennessä löytynyt 70 000 hehtaarin osalta, 153 kohteesta.
Ala käsittää sekä talouskäyttöön jääviä metsiä että talouskäytön ulkopuolelle siirrettäviä metsiä.
Jälkimmäisiä on noin 18 000 hehtaaria, joista osa on jo ollut suunnitelmissa suojelumetsinä.
Hannu Jokinen ei tässä vaiheessa lähde arvioimaan, kuinka suuri lopullinen talouskäytön ulkopuolelle jäävä metsäala tulee olemaan.
Lisäinventoinnit
tarpeen
Kohteet on käyty neuvotteluissa kertaalleen läpi, mutta osasta on syntynyt vääntöä. Ratkaisujen löytämiseksi sekä järjestöt että Metsähallitus joutuvat tekemään vielä täydentäviä inventointeja.
"Hankalimpia ovat tapaukset, joissa kaikki suojelukriteerit eivät täyty, mutta joku kriteeri nousee vahvasti esiin lajihavaintojen perusteella", Jokinen kertoo.
Mukana olevat luontojärjestöt ovat välillä esiin nousevista näkemyseroista huolimatta olleet tyytyväisiä dialogiin ja siinä käytettäviin pelisääntöihin. Metsärauha ei ole järkkynyt.
Rauhaa ei ole rikkonut Greenpeacekaan, joka ei ole päässyt mukaan prosessiin muuten kuin sidosryhmäkokouksiin osallistumalla.
Tosin kahdessa viimeisimmässä kaikkiaan kolmesta sen edustajia ei ole näkynyt.
Metsävastaava Matti Liimatainen valittelee, että sidosryhmäkokouksissa ei ole mahdollista ottaa kantaa prosessin etenemiseen, koska aineistoa ei etukäteen tutustuttavaksi anneta.
Hannu Jokisen mukaan luontojärjestöistä ärhäkimpiä otteita esittäneelle Greenpeacellekin lähetettiin aikoinaan kutsu tulla mukaan varsinaisiin neuvotteluihin, mutta se ei kelvannut.
Matti Liimatainen sanoo, ettei kutsua koskaan tullut. "Oltaisiin varmasti vakavasti harkittu mukaan lähtemistä ja edelleenkin niin tehtäisiin, jos kutsu kävisi."
Greenpeace kaipaa pysyvyyttä
Greenpeace näkisi neuvotteluissa jonkin verran toisenlaisia sääntöjä ja raameja kuin mitä siinä nyt noudatetaan.
"Keskeinen kysymys on se, millä tavalla päätökset vahvistetaan pysyviksi."
Liimataista huolettaa se, että Metsähallitus voi myöhemmin purkaa tekemiään päätöksiä, kuten hänen mukaansa on käynyt alue-ekologisiin suunnitelmiin liittyen.
"Suojelukohteille pitäisi saada tukevampi status, joka olisi jonkinlainen välimuoto lakisääteisen suojelun ja Metsähallituksen päätöksen välillä."
Liimatainen huomauttaa ensi vuoden alussa muuttumassa olevasta metsähallituslaista, joka järjestöjen alustavien analysointien perusteella voi johtaa siihen, ettei Metsähallitus pysty enää siirtämään metsiä suojeluun metsätalouden taseen puolelta ilman omistajan eli valtion siunausta.
Tällä hetkellä järjestö on eniten huolissaan Ylä-Lapin kiistakohteista, jotka eivät ole hakkuurajoitusten piirissä kuten dialogiprosessin metsät.
Liimatainen antaa ymmärtää, että näiden metsien käsittelystä tulee lähtemään maailmalle Metsähallituksen kannalta kiusallisia viestejä.