Kuusamolaisen Sulo Karjalaisen ja taiteilijanakin tunnetun Juuso-karhun yhteisestä taipaleesta on julkaistu Karhumies-kirja.
Karjalainen on vuosien varrella adoptoinut emonsa menettäneitä karhunpentuja, elänyt niiden kanssa Kuusamon suurpetokeskuksessa. Juuso on yksi näistä.
Vuosien aikana Karjalainen on seurannut niiden elämää tarkkaan ja oppinut samalla eläinten käyttäymisestä. Kesyyntyneet karhut ovat muun muassa kulkeneen Karjalaisen kanssa kalassa ja metsällä.
Suurpetokeskuksessa elää yhteensä kuusi karhua. Juuson lisäksi tarhassa asuvat Niisku, Tessu, Nätti, Reeta ja Vyöti.
Taiteilemisesta innostuneen 19-vuotiaan Juuson töitä on myyty eteenpäin. Lisäksi niitä on koottu näyttelyyn.
Karhumies-kirja kertoo, kuinka suurpetokeskus sai alkunsa Sulon toimiessa suurpetovahinkoja tutkivassa tutkimusryhmässä 1980-luvulla. Ensimmäiset kasvatit olivat huonokuntoisena pelastettuja ilveksenpentuja.
Vuonna 1994 tarhalle muutti ensimmäinen karhu, ammutun emonsa vierestä pelastettu Vyöti. Vähitellen Sulon hoiviin tuli muitakin karhuja ja keskus kasvoi nykyisiin mittoihinsa.
Keskuksen karhut eivät ole lemmikkieläimiä, vaikka ne eivät enää vapaudessa selviäisikään. Sulo on oppinut puhumaan niiden kieltä ja ymmärtämään niiden ajatuksenjuoksua. Keskuksen karhut heittäytyvät leikkisiksi tai innostuvat jutustelemaan, kukin luonteensa mukaan.
Karjalaisen ja Juuson välillä on lämmin ystävyys. Lähes 500-kiloinen uros vaatii edelleen Sulon viereensä mennessään talviunille.
Suurpetokeskuksen yli kahteen vuosikymmeneen mahtuu vain yksi vakava vaaratilanne, kun ylivilkas ja muita yksilöitä huonommin keskukseen sopeutunut karhu huitaisi Suloa niin, että hän joutui sairaalahoitoon.
