Viisikymppisen aikana Suomen joukkueen huoltoryhmästä kuusi miestä hinkkasi suksia, yksi huoltomies ja yhdeksän muuta valmentajaa ja toimihenkilöä oli ladun varressa varasauvojen kanssa tai juottomiehinä – silti porukkaa oli valmentaja Eero Hietasen mielestä liian vähän.
”Tämä suksenvaihtoshow on kaksipiippuinen juttu. Hiihtäjälle tarjoutuu mahdollisuus saada luistavat sukset alle, mutta tämä kilpailutapa eriarvoistaa maajoukkueet: pienimmillä mailla ei ole varaa tarvittavaan kalusto- ja huoltomiesmäärään. Ja voitelu tulee kalliiksi,”, maajoukkueen kakkosvalmentaja Hietanen arvostelee.
Parhaimmilla voiteilla suksenpohjaan rakennettu ”tälli” voi maksaa viitisenkymmentä euroa.
Hiihtäjä sai vaihtaa suksia kahdesti ennen puolimatkaa ja kahdesti puolimatkan jälkeen, haluamansa kierroksen päätteeksi. Suomen miehet olivat jo ennalta sopineet huollon kanssa käyttävänsä kaikki neljä vaihtoa.
”Heikkisen Matti ilmeisesti uskoi suksiinsa ja hiihti 31 kilometriä samalla suksiparilla. Hänen hiihtonsa kaatui siihen. Olisi ehdottomasti kannattanut käyttää kaikki vaihdot”, Hietanen sanoi.
Akkiä luulisi, että varikolla käynnistä saavutettaisiin suurin hyöty perinteisen hiihtotavan kisassa, jos keli muuttuu kesken kaiken vaikka aamun pakkaslumesta räntäsateeksi.
”Ei, kyllä luistelukisassa hyöty on aivan yhtä suuri. Suksi väsyy ja likaantuu, siitä katoaa luisto, kun luistovoide kuluu pois. Hiihtäjä saa vaihdossakuin uuden parin alleen ja jaksaa siten pitempään, kun suksi luistaa paremmin.”
Varikkokäynnit olivat nyt ensimmäistä kertaa arvokisojen ohjelmassa naisten kolmellakympillä ja miesten viidelläkympillä. Ensimmäisen kerran systeemiä kokeiltiin maailmancupeissa pari vuotta sitten. Myös jatkossa ne ovat arvokisojen ohjelmassa.
”Systeemi näyttää tulleen jäädäkseen ainakin toistaiseksi, kunnes keksitään taas jotain uutta. Maajoukkueiden pitää vaan sopeutua ja yrittää lisätä resurssejaan mahdollisimman paljon”, Eero Hietanen sanoi.
