Kuulun niihin onnekkaisiin ja luultavasti melko harvoihin suomalaisiin, jotka ovat nähneet kaikki suurpetomme luonnossa: satunnaisissa kohtaamisissa tiellä, pellolla, järven jäällä ja tunturin rinteessä.

Suden olen nähnyt kolmesti – kerran jalkaisin liikkuessani ja kahdesti auton ikkunasta. Ensimmäisellä kerralla olin vasta lukioikäinen, ja tuohon aikaan tapaus oli todella harvinainen. Kaksi sutta jolkotti syksyisen sänkipellon poikki kotini vieressä ja katosi metsään. Hieno, epätodellinen ja hieman pelottava näky painui mieleen loppuelämäksi.