Toisen maailmansodan lukuisten sankarihahmojen joukkoon kuuluu ilman muuta myös brittiläinen Spitfire-lentokone. Ilman sitä sodassa olisi voinut käydä toisin.
"Spitfire pelasti Britannian saksalaisten hyökkäykseltä kesäkuussa 1940. Spitfiret ja Hurricanet kävivät ilmataisteluja kanaalin ja Ranskan rannikon yllä. Spitfire oli kuitenkin näistä koneista nopeampi ja lento-ominaisuuksiltaan parempi. Siitä oli enemmän vastusta saksalaisten Messerschmidteille ja Fokkereille", kertoo Lontoon tiedemuseon apulaiskuraattori Rob Skitmore
Britannian taistelusta
on kulunut 65 vuotta
Lontoon Science Museum juhlistaa parhaillaan Britannian taistelun 65-vuotispäivää ja toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotispäivää Spitfire-näyttelyllä, jossa kävijät pääsevät tutustumaan sekä koneen sisuksiin että sen kanssa tekemisissä olleiden ihmisten tarinoihin.
Spitfire jäi kaikkiaan 24 lentokonetta suunnitelleen Reginald Joseph Mitchellin viimeiseksi - ja merkittävimmäksi - työksi. Suunnittelutyö alkoi 1930-luvun puolivälissä, kun näytti jo ilmeiseltä, että uusi eurooppalainen sota on tulossa. Tuotantoon kone pääsi vuonna 1938, mutta Mitchell itse ei ehtinyt nähdä kuin pari prototyyppiä.
Hän kuoli syöpään vuonna 1937 ja koneen kehitystä jatkoi Joe Smith.
Mitchell itse ei siis koskaan saanut tietää, kuinka merkittävä rooli hänen suunnittelemallaan koneella oli Britannian tulevaisuuden kannalta.
Mitchellin suunnittelemat Spitfiret olivat kuitenkin vaatimattomia taistelukoneita verrattuna siihen vuonna 1045 valmistuneeseen koneeseen, joka on esillä tiedemuseossa. Kyseinen kone valmistui vasta sodan jälkeen eikä se siis ole kolhiutunut taisteluissa.
"Ensimmäisissä koneissa oli kahdeksan 7,7-millistä konekivääriä, joiden luodit saattoivat jopa mennä viholliskoneen läpi tiputtamatta sitä. Viimeisimmissä malleissa olikin sitten neljä 20-millistä tykkiä, joilla viholliskoneisiin aiheutettiin huomattavasti pahempaa tuhoa", Skitmore kertoo.
Kaikkiaan Britannialla oli sodan aikana käytössään 22 000 Spitfire-konetta. Sodan loppuvaiheessa muutamia toimitettiin myös liittolaisarmeijoille.
Kansainväliset miehistöt
Vaikka Spitfiret lensivätkin lähinnä brittiarmeijan lukuun, niiden lentäjä- ja huoltajajoukko oli yllättävän kansainvälinen. Etenkin Britannian siirtomaista tuli paljon miehiä kuninkaallisiin ilmavoimiin. Lentäjiä oli ainakin Intiasta, Thaimaasta, Kanadasta, Puolasta, Trinidadista, Uudesta-Seelannista ja Jamaikalta.
Myös Britannian oma luokkarakenne murtui sodan aikana. Vain kymmenen prosenttia lentäjistä edusti yläluokkaa, jonka pojat tulivat kalliista yksityiskouluista. Heidän joukkoonsa kuului mm. Philippe Cunliffe-Lister, jonka kohtalo järkyttää hänen poikaansa tänäkin päivänä.
"Isäni lensi lähinnä tiedustelu- ja valokuvauslentoja. Kerran hän kuitenkin eksyi Stuttgartin yläpuolella ja joutui tekemään pakkolaskun. Hän oli useita vuosia saksalaisella sotavankileirillä", kertoo Michael Cunliffe-Lister.
Pakkolaskun aiheuttaman selkävamman ja sotavankileirin kauhujen jälkeen Philippe Cunliffe-Listerin elämä muodostui sietämättömäksi. Hän kuoli vuonna 1956 oman käden kautta Michaelin ollessa koulupoika.
