Vanhassa on vara parempi. Se pätee monen mielestä myös ikivanhaan muinaisviljaan spelttiin. Sen hyvinvointia ja terveyttä edistävät vaikutukset ovat saaneet speltin ystävät pitämään sitä suorastaan ihmeviljana.
Vielä 1800-luvulle saakka Suomessakin viljeltiin spelttiä aivan yleisesti, mutta vähitellen nykyinen satoisampi ja korjuuominaisuuksiltaan yksinkertaisempi vehnä syrjäytti sen kokonaan.
Speltin uusi kukoistus alkoi, kun huomattiin, että viljan kovakuorinen tähkylä kesti Tshernobylin ydinvoimalaskeumaa paremmin kuin tavalliset viljalajit.
Kohta alkoivat ensimmäiset spelttipellot orastaa Suomessakin. Viljely on lisääntynyt nyt jo niin merkittävästi, että spelttijauhoja saa usein ostaa jo monesta tavallisesta ruokakaupasta.
Spelttiä on myös risteytetty vehnän kanssa. Silloin puhutaankin spelttivehnästä, joka poikkeaa ominaisuuksiltaan alkuperäisestä speltistä.
Hermot kuriin
ja äly säkenöi
Speltin ylivertaisuutta muihin leipäviljoihin verrattuna perustellaan useimmiten valkuaisainepitoisuudella. Lisäksi speltissä on paljon mielialaan vaikuttavia B-ryhmän vitamiineja sekä magnesiumia ja fosforia.
Speltin hiidihydraatit imeytyvät hitaasti, joten verensokeri pysyy pitkään tasaisena. Kuitupitoinen speltti sopii yleensä vehnää paremmin suolisto- ja vatsaoireista kärsiville, mutta gluteiinia sisältävänä sekään ei sovi keliaakikoille.
Saksassa 1100-luvulla elänyt benediktiiniläisnunna Hildegard Bingeniläinen oli yksi speltin puolestapuhujia. Säveltäjänäkin kunnostautunut nunna oli vakuuttunut, että speltti parantaa lähes kaikki taudit suolistovaivoista masennukseen. Hildegardin hermo- ja älypiparit tunnetaankin yhä kautta Euroopan.
Pelkät ravintoarvot eivät tekisi speltistä uutta suosikkiviljaa. Makua kuvataan usein pehmeäksi ja pähkinäiseksi.
Spelttileivässä
tuoreus pysyy
Speltistä leivottu leipä säilyy kauemmin tuoreena kuin vehnäleipä, koska speltti sitoo vettä enemmän kuin tavallinen vehnä.
Speltti sopii myös pääruokien ja puurojen valmistukseen. Spelttijyvät soveltuvat joko sellaisenaan tai hieman liotettuina risoton ainekseksi riisin tavoin.
Jyviä voi lisätä myös pataruokiin, etenkin kasvispatoihin antamaan lisää valkuaisaineita. Idätykseenkin jyviä voi kokeilla.
Spelttihiutaleista tai -mannasta syntyy maukas puuro.
Spelttivuokaleipä
1 vuokaleipä
4 dl vettä
n. 25 g hiivaa (tai yksi pussi kuivahii-
vaa jauhoihin sekoitettuna)
1/2 rkl suolaa
noin 10 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 rkl öljyä
Sekoita hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja öljy alustuksen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä hiivaleipätaikinaa löysemmäksi.
Muotoile vuokaan sopivaksi, ja laita se ennen nostatusta voideltuun pitkänmalliseen vuokaan. Anna kohota hyvin, ainakin tunti, peitettynä lämpimässä paikassa. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Tomaatti-fetasämpylät
noin 20 kappaletta
2 1/2 dl vettä
1 tl suolaa
25 g hiivaa
2 rkl auringonkukansiemeniä
noin 6 dl puolikarkeita spelttijauhoja
1 pussi kuivahiivaa (tai 25 g tuoret-
ta hiivaa)
2 rkl öljyä
Täyte:
2 dl murennettuja fetakuutioita
2 dl kuutioitua aurinkokuivattua to-
maattia
1 rkl kuivattua oreganoa tai basilikaa
Voiteluun: kananmuna
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, lisää suola ja siemenet. Alusta taikinaan jauhot. Jätä taikina melko löysäksi. Lisää loppuvaiheessa öljy. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa noin puoli tuntia.
Kaaviloi jauhojen avulla taikinasta levy ja lisää päälle täytteen ainekset. Kääri rullalle kääretortun tavoin ja leikkaa rullasta sopivan kokoisia sämpylöitä. Asettele leivinpaperin päälle pellille. Kohota vielä noin puoli tuntia.
Voitele kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.
