Ruotsalaiselta Vikingarna-yhtyeeltä menestyksen kipinän saanut Souvarit ei ole laulaja Lasse Hoikan mielestä koskaan tehnyt musiikkia hampaat irvessä.
"Kahvi ja suklaapatukka ovat ne jutut, jotka pitävät miehen tien päällä", Hoikka tunnustaa kahden muun Souvarit-yhtyeen jäsenen kanssa jämsäläisellä huoltoasemalla kahvitauolla .
"Hulluimpina suosiomme vuosina soitimme liki kaksi ja puoli sataa keikkaa vuodessa, mutta nykyisin meille riittää puolet tuosta määrästä", hän jatkaa.
Matkaan kolmikko on noussut aamuseitsemältä Rovaniemeltä. Tampereen Näsinneula alkaa siintää horisontissa auringonlaskun aikaan iltaviideltä. Yhtyeen hanuristi Jukka Lampela saapuu Tampereelle lentäen pari tuntia myöhemmin.
Vaikka Hoikka, yhtyeen kosketinsoittaja Jouni Ruokamo sekä basisti Jorma Hietala peruuttavatkin keikkabussinsa Tampereella ravintola Komeetan takapihalle hyvissä ajoin ennen illan keikkaa, he saavat heilutella työkäsineitään syksyisessä hyhmässä puoli tuntia, ennen kuin ensimmäinen ravintolatyöntekijä paikalle ilmestyy.
Roudareita Souvareilla ei mukanaan ole, ja yhtyeen jäsenet ajavat itse myös keikkabussiaan. Hoikan mielestä nöyrä asenne yleisöön ja musiikin tekemiseen työnä on se juttu, joka pitää iskelmäkonkarit tien päällä.
Hoikan ja hänen kohta kolmekymmentä vuotta täyttävän Souvarit-yhtyeen ura on ollut tasaista ylämäkeä. Laulava rumpali on viime vuosien aikana julkaissut myös kaksi soololevyä, joista tuorein, Kun aika on, ilmestyi loppusyksystä.
"Kaksivuotias tyttärenpoikamme, joka on nykyisin vaimoni ja minun ehdoton silmäterä, on meillä kyläillessään soittanut soololevyäni jo monet kerrat. Hän on ollut tosi tiukkana siitä, ettei kukaan ota levyä pois soittimesta, kun hän on sen soimaan pannut", Rovaniemen Ounasrinteellä asuva muusikko tunnustaa.
Tanssikansa on ottanut Hoikan soololevyt hyvin vastaan, vaikka ne eroavat tyylillisesti välillä rockia, humppaa, ja foksiakin keikoilla vääntävän Souvareiden iskelmistä.
Lasse Hoikka ja Souvarit on pitkän uransa aikana ehtinyt julkaista kolme tusinaa pitkäsoittoa, joista osa on kokoelmia ja osa 1990-luvun alun suosittujen levyjen bonusmateriaalilla höystettyjä uusintapainoksia.
Souvareiden soitto on paljon velkaa Claes Johanssonin johtamalle, vanhaa ruotsalaista folkia ja slaavilaistyyppisen iskelmän maukkaalla tavalla imeläksi keitokseksi kypsyttäneelle ruotsalaiselle Vikingarnalle.
Lasse Hoikan ja Souvareiden läpimurtohitti Kuin Havaijilla oli juuri käännös ruotsalaisyhtyeen tunnetuksi tekemästä laulusta Mitt eget blue Hawaii. Kappale löytyy Souvareiden vuonna 1990 ilmestyneeltä Neljän tuulen tie -levyltä.
"Vikingarnan musiikki ei ole koskaan ollut liian rajua, vaan he soittavat rockiakin maukkaasti, pehmeästi ja hyvin", Hoikka kehuu.
Kaukaa lähtemisen rutiinit ovat Hoikalle tuttuja jo vuosikymmenten takaa.
Koivun pitäjässä Rovaniemen lähellä syntynyt ja Rovaniemellä varttunut Hoikka ehti 1970-luvun puolessa välissä työskennellä veljensä kanssa kolme vuotta betonitöihin erikoistuneena rakennusmiehenä Ruotsin Luulajassa.
Viikonloppuisin, kun Hoikka palasi Suomeen rajan takaisilta siirtotyömailta, betonimyllyn karhea pinta vaihtui rumpukapuloihin ja myllyn matala hurina Rovaniemen ja lähikuntien lavoilla soivan humpan jytkeeseen.
"Maanantaiaamusta neljältä Suomen aikaa lähdimme matkaamaan takaisin Luulajaan, jonne ehdimme seitsemän pintaan. Sinne päästyämme ajoimme sitten suoraan työmaalle, painuimme pukukoppiin, ja vedimme haalarit päälle", muusikon uransa aikana reilusti yli viisi tuhatta keikkaa soittanut laulajakonkari muistelee.
Lasse Hoikka ja Souvarit keikalla Oulun Foxiassa lauantaina 17. marraskuuta.
