Hiihdon MM-kisoissa Lahdessa 1958 hiihtojohtajat kertoivat suomalaisten hiihtäjien tankanneen mustikkakeittoa, grapemehua sekä sokerivettä. Jokaisen hiihtäjän rinnuksia koristivat mustikkaiset tahrat, kun he sivakoivat maalisuoralle.

Pekka Tiilikainen selosti Ounasvaaran kisoissa 1950-luvulla Eero Kolehmaisen maaliintuloa: ”Sieltä tulee Hämytsaaren isäntä kaikkensa antaneena, kaikkensa yrittäneenä. Rintamus on ryvettynyt mustikkasoppaan ja nestettä tulee nenästä ja ... ja ... vähän muistakin paikoista...”

Tietokirjailija ja historioitsija Erkki Vettenniemi kertoo uudessa kirjassaan Suomalainen hiihtodoping, Punssia, pillereitä ja punasoluja (Suomalaisen kirjallisuuden seura 2017), että Kolehmainen muisteli turvautuneensa myös pervitiiniin ”muutamassa paikassa”.