Eduskunnan käsittelyssä ovat nyt lähes kaikki sote-uudistukseen liittyvät lait. Maakunnissa tehdään jo käytännön valmistelutöitä uuteen palvelujärjestelmään siirtymiseksi. Ilmapiiri on samanaikaisesti sekä odottava, toiveikas että huolestunut.
Sote-uudistuksen tavoitteeksi asetettiin hyvinvointipalveluiden saatavuuden turvaaminen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parantaminen ja julkisen talouden kestävyysvajeen pienentäminen. Tavoitteet ovat säilyneet samoina koko pitkän valmisteluprosessin ajan. Jos kaikki kolme keskeistä tavoitetta halutaan saavuttaa yhtäaikaisesti, edellyttää se koko palvelujärjestelmän tuottavuuden merkittävää parantamista. Nyt on oltava rohkeutta ja valmiutta toteuttaa välttämätön uudistus.
Nykyinen kuntien järjestämisvastuuseen perustuva palvelurakenne on liian sirpaleinen ja haavoittuva. Vain todella harvoilla kunnilla on edellytyksiä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Tämän vuoksi sote-palveluiden järjestämisvastuu on haluttu siirtää laajemmalle pohjalle, leveämmille hartioille. Nykyinen hallitus päätyi ns. maakuntamalliin. Hallituksen hallintorakennemallissa sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnista ja kuntayhtymistä maakunnille. Samalla julkisen sektorin rahoitusjärjestelmää yksinkertaistetaan. Maakuntien toiminta rahoitetaan valtion budjetista ja asiakasmaksuilla.
Sote-palveluiden saatavuus paranee, kun hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Tuottajien välisen aidon kilpailun lisääminen on hyväksi havaittu keino parantaa toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä sitä kautta tuottavuutta. Jotta alan palvelumarkkinoita voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, tulee niitä kehittää. Kansalaisten valinnanvapaus on yksi hyvä keino lisätä asiakaslähtöisyyttä palvelutuotantoon. Tällöin järjestämisvastuullisten lisäksi myös palveluiden käyttäjät kilpailuttavat ja kirittävät tuottajia entistä parempiin suorituksiin.
Toimivilla palvelumarkkinoilla on useita tuottajia ja ostajia. Tällaiset markkinat eivät synny hetkessä eivätkä myöskään ole stabiili olotila. Jotta sote-uudistuksen tavoitteet voidaan saavuttaa, tulee lainsäädännöllä luoda sellainen toimintaympäristö, jossa mahdollisimman monilla erilaisilla tuottajilla on realistiset mahdollisuudet toimia markkinoilla. Sote-keskuksilta vaadittava laaja palveluvalikoima ei luo edellytyksiä palvelumarkkinoiden kehittymiselle. Se johtaa vääjäämättä palvelutuotannon keskittymiseen ja sitä kautta kilpailun vähenemiseen. Palvelutuotannon keskittyminen laajan palveluvalikoiman sote-keskuksiin vaarantaa myös lähipalveluiden saatavuuden.
Sote-uudistus ei tule kerralla valmiiksi mutta etenee nyt oikeaan suuntaan. Peruspalveluita tuottavilta sote-keskuksilta pitäisi aluksi edellyttää vain suppeaa palveluvalikoimaa. Saatujen kokemusten perusteella voidaan myöhemmin arvioida, onko palveluvalikoiman laajentamiselle erityistä tarvetta.