Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon. Näin meille luvattiin ja sotea tarjottiin hopealautasella. Meillä on leveämmät hartiat ja jokaiselle tarjotaan tasapuoliset palvelut. Niin sanoi useampi – Suomen hallitus, kansanedustajat ja kaiken maailman ”erikoisasiantuntijat”.
Sellainen on tullut mieleen, että jospa tulevaisuudessa kaikissa Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opetettaisiin vain yhteen- ja vähennyslaskuja, ei korkealentoista matematiikkaa ollenkaan. Sillä suomalainen on sellainen opiskelija, joka ei myönnä, että ei ymmärrä.
Suurin osa päättäjistämme ovat filosofian-, maantieteen- ja valtiotieteen maistereita, joille voisi opettaa vain yhteen- ja vähennyslaskuja, helmitaulunkin voisi ottaa uudelleen käyttöön. Sitä vastoin voisi opettaa psykologiaa ja filosofiaa, että miltä nyt tuntuu, kun omainen siirretään sadan kilometrin päähän, tai miltä nyt tuntuu, kun valehdellaan leveistä hartioista?
Jokainen kunnanvaltuutettu muistaa ennen sotea, että vuoden lopussa terveyskeskuksen johtava lääkäri kysyi kunnanjohtajalta, että pistetäänkö nämä lonkkaleikkauspotilaat leikkaukseen vuoden lopussa vai ensi vuoden alussa?
Oliko tämä sote-uudistus sittenkään taloudellisesti järkevä paketti näin suurena kokonaisuutena? Entäpä jos olisi tyydytty vain siirtymään erikoissairaanhoidon osalta sote-uudistuksen piiriin. Jokaisen kunnan terveyskeskus ja vuodeosasto oli viilattu viimeisen päälle tarkkaan, kuin ralliauto. Ongelmana oli vain kallis erikoissairaanhoito ja tasapuoliset palvelut kaikille, koska kunnilta loppuivat rahat ja yksikin kallis hoitoketju saattoi kaataa kunnan talouden.
Mutta. Mikä on nykyisen päättäjän ja erikoisasiantuntijan vastuu? Ei ole olemassa mitään vastuuta. Jos päättävät ihmiset tai erikoisasiantuntija sairastuu tai tulee luontaisesti vanhaksi, hänellä on varaa ostaa yksityinen palvelu ja hoito. Onko sinulla varaa siihen yksityiseen hoitoon? Ei ole, siispä me olemme sotessa.
On kuultu jo puheita, että ei ole hyvinvointialueen tehtävä pitää huolta pienen kunnan pito- ja vetovoimasta. On luvattu, että meillä on palvelut, koska meillä on leveämmät hartiat – leveät hartiat ei tarkoita aina, että on vahvempi mies.
Mitä tekevät hyvinvointialueen asioista päättävät valtuutetut, ovatko he vain hiljaa? Kukaan ei sano mitään?
Oliko tämä sittenkin toinen askel kuntaliitoksiin. Yhtykää kunnat! Eihän teillä ole enää sosiaali- ja terveyspalveluja omassa kunnassa. Ollaan vaan hiljaa, ettei kukaan huomaa mitään. Loppujen lopuksi vastuuta ei ole kellään.
Asko Lampinen
kirjailija, Muhos