Sote-uudistuksen yllä leijuva epämääräisyys sähköistää tunnelmaa päähallituspuolueiden välillä ja antaa oppositiolle eväitä ahdistella hallitusta vaalikentillä.
Keskustelu sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistamisesta on vellonut viime päivät sellaisilla kierroksilla, että harva tietää, missä oikein mennään. Ei ihme, jos herää kysymys, onko asia juuri niin levällään kuin se näyttää.
Sote-uudistus on kuitenkin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tärkeimpänä hankkeenaan pitämään kuntarakenneuudistukseen keskeisesti liittyvä osa.
Näyttää siltä, että hallituksen pääpuolueiden kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien keskinäinen kamppailu suurimman kuntapuolueen valtikasta käy nyt vaalien alla niin kuumana, että uudistuksissa on vaikea edetä järki kädessä. Sote-uudistus sähköistää vaalien alla käytävää keskustelua.
Jos sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei kyetä sopimaan, kuntarakenneuudistuskaan tuskin etenee suunnitelulla tavalla. Ne kulkevat käsi kädessä. Kummassakin lähtökohta on, että Suomeen muodostetaan niin vahvoja peruskuntia, että ne kykenevät vastaamaan palveluiden järjestämisestä.
Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että jo alunperin oli selvää, ettei terveydenhuoltoa sälytetä yksin peruskuntien kontolle. Tarvitaan myös laajempia kuntien muodostamia sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä erityisvastuualueita.
Jottei asia olisi liian yksinkertainen, keskusteluun on tuotu myös joka kuntavaaleista tuttu inttäminen siitä, voidaanko kunnallisia palveluita yksityistää vai pitääkö ne hoitaa kunnan omana työnä. Näin siitä huolimatta, että vaalien jälkeen asiat on aina ratkaistu kunnissa käytännön lähtökohdista riippumatta siitä, kenellä valta on.
Tämä väittely on ollut omiaan vain johdattelemaan keskustelua sivuraiteille.
Kunnallisvaalien kannalta olisi tietysti ollut suotavaa, että konkreettiset vaihtoehdot olisi tuotu jo esiin niin kuntarakenteesta kuin sosiaali- ja terveysjärjestelmäuudistuksestakin, kerrankin kun vireillä on hyvin kouriintuntuvia muutoksia. Näin vaalikeskustelut olisi voitu käydä todellisista eikä kuvitelluista muutosehdotuksista. Nyt puheenvuorojen heittely on ollut pitkälti epämääräistä hakuammuntaa.
Ilmeisesti tämä tyyli on sopinut sekä kokoomuksen että sosiaalidemokraattien taktiikkaan. Näin jätetään pelitilaa uudistuksista vaalien jälkeen sorvattaville kompromisseille.
Sote-keskustelussa on aimo annos vaalien tuomaa jännitettä. Hallituksen ja opposition kesken tilanne tuskin rauhoittuu vaalien jälkeenkään.
Hallituspuolueiden välien on kuitenkin parannuttava. Hallitusyhteistyö ei kestä pitkään päälle sellaista suunsoittoa, jota hallituksen sisällä kumppanukset ovat esittäneet toisiaan kohtaan.
Jos hallitusyhteistyössä ei päästä uudelle tasolle, hallituksen päivät alkavat olla luetut.
Kunta- ja sote-uudistukset ovat riittävän vaikeita ilman sisäisen taistelun tuomaa ylimääräistä kitkaakin. Uudistusten välttämättömyydestä, palveluiden toimimattomuudesta, ollaan pitkälle yhtä mieltä. Siinä on riittävä syy tehdä uudistuksia.