Ilkka Luoma
yleislääketieteen erikoislääkäri
johtaja, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Laadukkaat ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut halutaan turvata kaikille myös tulevaisuudessa. Mediassa ovat nousseet esille haasteet mun muassa ikäihmisten palveluasumisessa. Tähän maamme hallitus on vastaamassa hoitajamitoitusta tiukentamalla. Perusterveydenhuollossa hallitusohjelman tavoitteena on taata kiireettömään hoitoon pääsy viikossa.
Jo useamman vaalikauden ajan on viety eteenpäin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja kokonaisuudistusta. Palvelujen järjestämisvastuu halutaan siirtää sote-maakunnille.
Sekä yksittäisten sisältölakien että rakennelakien uudistamisella on sama tavoite: turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset sote-palvelut kansalaisille. Hoitajamitoituksen nostaminen on helpommin ymmärrettävä keino parantaa palveluita, kun taas etäiseltä kuulostava sote-uudistus ja palveluiden integraatio voivat olla hankalammin ymmärrettäviä keinoja.
Miten integraatio eli palveluiden yhteen liittäminen sitten turvaa kansalaisten palveluita ja perusoikeuksia? Integraatio on yhtä arkinen ja käytännönläheinen keino uudistaa sote-palveluita kuin hoitajamitoituksen muuttaminen. Koetan avata asiaa esimerkin kautta.
Tällä hetkellä monin paikoin Suomessa ikäihmisen voinnin heikentyessä hoitoa ei kyetä toteuttamaan potilaan omassa kodissa, vaan edessä on siirto ambulanssilla yhteispäivystyksen kautta sairaalahoitoon. Integroidussa palvelujärjestelmässä kaikki resurssit ovat yhteisessä käytössä ja kaikki potilasta koskeva tieto samassa potilastietojärjestelmässä ammattilaisten saatavilla. Kotiin hoitoa antava yksikkö voi konsultoida 24/7 etälääkäriä ja kotiin vietävän akuuttihoidon tukena voi olla esimerkiksi ensihoito ja kotisairaalatoiminta. Näin hoito on potilaslähtöistä, tehokasta, toimintakykyä turvaavaa ja akuuteista sairauksista selvitään nykyistä useammin ilman sairaalahoitoa.
Tällainen tiivis yhteinen toiminta on integraatiota niin palvelujen järjestämisen, tuottamisen, rahoitusvastuun kuin potilasta koskevan tiedonkin yhteen liittämisen osalta.
Otetaan muutama lisäesimerkki eri potilasryhmistä. Voimmeko nykytilanteessa olla varmoja esimerkiksi päihdeongelmasta kärsivän haimatulehduspotilaan ohjautumisesta erikoissairaanhoidosta perustason päihdekuntoutuspalveluiden piiriin, jottei ongelma uusiudu? Entä mielenterveyspotilaan sairaalahoidon jälkeisen jatkohoidon toteutuminen? Kykenemmekö eri hoitotahojen välillä muodostamaan yhteisen palveluiden kokonaisuuden ja arjen tuen?
Esimerkkejä löytyy lukemattomia. Miksi pilkkoisimme hoitoketjuja tai rajaisimme tiedon liikkuvuutta? Palveluintegraatio ja lähellä potilasta tuotettavien perustason palvelujen vahvistaminen ovat erinomainen tapa vastata tulevaisuuden kasvaviin haasteisiin.