Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa yhdeksi keskeiseksi elementiksi on noussut valinnanvapaus. Valinnanvapaudella tarkoitetaan, että kansalainen – asiakas tai potilas – voi itse valita, hakeeko palvelunsa julkiselta, yksityiseltä vaiko kolmannelta sektorilta.
Lainsäädäntö on nyt virkamiesvalmistelussa. Luonnokset lausuntoja varten valmistunevat ennen joulua ja eduskunta tullee käsittelemään niitä loppukeväästä. Nykytiedon mukaan valinnanvapaus tulee aluksi vuoden 2019 alusta lähtien koskemaan perusterveydenhuollon palveluja. Likimain niitä palveluja, joita nykyinen terveyskeskus tarjoaa. Siihen yhdistetään myös sosiaalitoimen neuvonta- ja ohjauspalvelut. Tällaista yksikköä nimitetään omatiimiksi tai sote-keskukseksi.
Yksityisen on siis mahdollista perustaa esimerkiksi lääkäri-, hoitaja- tai hammaslääkäriasemia. Vielä on epävarmaa, miten omatiimi tai sote-keskus hankkii lisäpalveluja, kuten fysioterapiaa tai erikoissairaanhoidon palveluja. Jos omatiimille tulee mahdollisuus antaa asiakasseteleitä näitä lisäpalveluja varten, potilailla on mahdollisuus valita myös näitä palveluja.
Yksityiselle yritystoiminnalle ehkä suurempi merkitys tulee kuitenkin olemaan ikäihmisille ja vammaisille suunnatuissa pitkäaikaisissa palveluissa. Omatiimi ei voi antaa pitkäaikaisia maksusitoumuksia, mutta se voi ehdottaa tällaista maakunnalle. Maakunnan tulee ottaa käyttöön ikäihmisille ja vammaisille nk. henkilökohtainen budjetti. Se tarkoittaa sitoutumista tiettyyn rahamäärään yksilöllisesti kunkin asiakkaan kohdalla. Ikäihminen tai vammainen voi sitten valita, miten budjetin käyttää. Kotipalveluihin, kuntoutukseen, asumiseen ja siihen liittyviin tai liittymättömiin tukipalveluihin. Tai vaikkapa lääkäripalveluihin ja henkilökohtaiseen avustajaan.
Maakunta voi käyttää myös asiakasseteliä. Asiakassetelillä maakunta ostaa joko julkiselta tai yksityiseltä toimijalta jokin määritellyn hoitokokonaisuuden. Tässä tilanteessa asiakas ei saa itse valita mitä hoitoja hän haluaa, mutta toimijan hän saa valita.
Valinnanvapaus antaa mahdollisuuksia monenlaisille yrityksille. Jotta asiakas voi jokin yrityksen valita, yritysten tulee tietysti täyttää hyvän hoidon tai hoivan kriteerit, jotka tullaan aikanaan määrittelemään. Nykyisinkin hoiva-alan yrittäjien on pitänyt hankkia toiminnalleen AVI:n lupa, ja sote-aikakaudella tulee olemaan samantapainen menettely.
Koska sote-uudistuksella pyritään kansalaisten tasavertaisuuteen, asiakkaalta peritään samat asiakasmaksut kaikissa niissä yrityksissä, mitä asiakas voi eri tilanteissa valita. Maakunta maksaa yrityksen todelliset kustannukset, jotka lasketaan asiakasmäärien, heidän sairastavuutensa, ikärakenteensa ja joidenkin muiden seikkojen perusteella. Yritykset eivät siis voi kilpailla hinnalla vaan ainoastaan laadulla. Pienissä yrityksissä laatua on jo se, että asiakkaan ja yrittäjän välinen kanssakäyminen on mutkatonta. Laatuun liittyy tietenkin esimerkiksi ammattitaitoiset työntekijät, asumismukavuus, hyvä ja terveellinen ruoka, mahdollisuus valita henkilökohtainen avustaja jne.
Kaavaillussa järjestelmässä suurin vaara – pienyritysten kannalta – on se, että suuret kansainväliset firmat valtaavat markkinat. Houkuttelevat asiakkaita kovalla mainonnalla tai ostavat pienyritykset pois kilpailemasta. Tämä on uhka myös kansantaloudelle. Sen torjumiseksi tarvitaan sitkeää ja sitoutunutta pienyrittäjäkaartia.