Vuonna 1990 yhden illan keikalta viidentoista vuoden viihdytyskiertueelle päätynyt Korsuorkesteri soittaa keikoilla sota-ajan iskelmää ja rautalankaa. 1930-lukulaisiin armeijan palttoisiin sonnustautunut äijäkatras on uuden vuosituhannen Kipparikvartetti.
"Kipparikvartetti on hyvä vertaus, koska laulamme monia sävelmiä moniäänisesti, mutta on meitä verrattu myös Dallapéhen ja Kullervo Linnan Humppaveikkoihin", yhtyeen perustaja, kitaristi Pepe Kovanen heittää.
Kovanen on tällä hetkellä yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, ja myös yhtyeen työmyyrä ja ruorimies, joka omienkin sanojensa mukaan itsepäisesti päättää siitä, miltä yhtye levyillä ja keikoilla kuulostaa.
"Olen halunnut säilyttää orkesterilla sen alkuperäisen tunnistettavan soundin, minkä ansiosta yhtyeemme ura on kestänyt näinkin pitkään."
Viidentoista vuoden aikana Korsuorkesteri on levyttänyt seitsemän pitkäsoittoa ja soittanut iskelmäkinkereissä niin tanssilavoilla kuin juhlasaleissakin.
Vaikka Korsuorkesteri esiintyykin levyjensä kanssa vanhanaikaisissa sotilasasusteissa, ei yhtyeen musiikki rajoitu sotilasmusiikkiin. Kovanen kertoo yhtyeen soittavan keikoillaan rytmikästä tanssimusiikkia, ikivihreitä ja rautalankaa.
"Vuosimallin 1936 sotilasasut ovat tavaramerkkimme. Olemme satunnaisesti heittäneet keikkaa Rambo-tyyppisissä asusteissa ja Georg Malmstenin musiikkia lauloimme merimiehiksi pukeutuneina."
Kovanen alkoi itse soittaa bändeissä 1961, ja ihan uransa alussa hän soitti rautalankaa, Rolling Stonesia ja Beatlesia. Maailma muuttui, kun Kovanen keväällä 1990 sai käsiinsä painotuoreen nuottikirjan sota-ajan lauluista.
Kovanen uskoo, että hänen oma innostuksensa juuri vanhaan tanssimusiikkiin on peräisin 1950-luvulta, jolloin hän seurasi sivusta, kun sukulaismiehet hoilasivat sota-ajan balladeja mandoliinilla säestäen.
"Miehet lauloivat lauluja liikuttuneessa tilassa, mikä jäi vahvasti mieleen. Iskelmän rytmin sain selkäytimeeni siinä vaiheessa, kun aloitin urani ensimmäisessä tanssiorkesterissani 1961."
Aivan uransa alussa Korsuorkesteri teki lukuisia keikkoja Yhdysvalloissa, jossa Hiski Salomaan työväenlauluja äidinmaidossaan imeneet amerikansuomalaiset ottivat vanhat rallit omakseen.
"Tapasimme keikoillamme monia Suomesta Amerikkaan muuttaneita siirtolaisia, ja huomasimme, että musiikki herätti heissä kotomaan kaipuun", Pepe Kovanen kertoo.
Arto Kiuru