"Sotalasten perintö on hiljaisuus”, kirjoitettiin Kalevassa 16.2. Sotalapsista yleensä ja erilaisista kohtaloista on tehty myös elokuvia, kuten Heikki Hietamiehen omaelämäkerrallisen romaanin pohjalta tehty ”Äideistä parhain”.
Olen katsonut elokuvan, ja kun laajasti tiedettiin meidän perheen kolmen lapsen olo Ruotsissa, kysyttiin heti elokuvan päättyessä, että allekirjoitanko elokuvan tiedot? En todellakaan. Mutta en suinkaan kiellä etteikö niinkin voinut olla jossain, tai etteikö lapsi olisi näin kokenut.
Me lähdimme Oulaisten asemalta illan pimetessä junaan. En muista muuta aikaa kuin isä lomalla, nälkä oli, eikä isän mukaan ole ruokaa varmaan aamullakaan, mutta junassa on.
Pitäkää kädestä toisianne, eikä saa antaa erottaa. Vuotta nuorempi sisareni ja nuorin veljeni, joka ei vielä osannut puhua. Haetaan sitten kun minulla koulu alkaa. Niin myös kävi.
Tosin nuorin veljeni olisi otettu yksityiseen kotiin, mutta kerroimme ettei saa erottaa. Siihen uskottiin.
Paikka oli Söderhamnin kaupunki ja lastenkoti aivan meren rannalla. Meillä oli siellä hyvä olla ja poikkeava muisto oli kun jonkin näppytaudin vuoksi olin sairaalassa. Sielläkin oli hyvä olla ja sain erilaisia leikkikaluja.
Kotona olimme sisareni kanssa kaksikielisiä, mutta nuorin veljeni puhui vain ruotsia. Eikä silloinen lasten sanavarasto kovin laaja ollut. Mutta paljon muistin, lastenlaulut vain ruotsiksi.
Koulussa ei ollut kivaa, kun kielestä oli haittaa. Vanhemmat kärttivät puhumaan, mutta häpesimme. Veljen sanoja kyllä tulkkasimme.
Myöhempinä vuosina Kemin lastenkoti oli minulle kokemuksena kauhistus.
1952–1953 tapasin Ruotsissa töissä ollessani hyvinkin paljon entisiä sotalapsia niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Enimmäkseen onnellisine muistoineen. Heistä kuulee vähemmän.
Kaverini oli Juntunen nimeltään, kotoisin Inarista. Hänellä oli kaksi kotia, Ruotsin koti ja Suomen koti. Hän kävi myös Suomen armeijan ja otti kuopiolaisen vaimon.
Pelkästään omiin ja tuttavieni kerrontoihin verraten sanon: Kiitän ja kiittäkää tekin Ruotsin ystävällistä kansaa. Poikkeuksilla ei kannata mässäillä, niitä poikkeuksia löytyy Suomestakin moitittaviksi.
Reijo Huhtala
Oulainen
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.