Muhoksen Soson alueella sijaitsevan asemarakennuksen ulko-ovesta astui sisälle mies pitkäperjantai-iltana vuonna 1953.
Hän kertoi olevansa kulkija, joka oli vailla yösijaa. Junapysäkin hoitaja ei tähän suostunut vaan lähti ohjaamaan miestä ulko-ovelle.
Kulkija suivaantui, veti kassistaan esille vasaran ja löi sillä pysäkinhoitajaa päähän. Hän tappoi sillä kaikki rakennuksessa olleet henkilöt.
Surmansa saivat pysäkinhoitajapariskunta, heidän tyttärensä ja pieni pojantytär.
Surmatyöt tehtyään tulija räjäytti lipputoimiston kassakaapin ja ryösti siellä säilytetyt rahat.
Teko järkytti koko Suomea ja herätti vilkkaan keskustelun kuolemanrangaistuksen palauttamisesta. Se oli poistettu laista muutama vuosi aiemmin.
Pro gradu -tutkielman aiheesta tehneen Pia Suo-Yrjön mukaan yleinen mieliala oli lynkkaava. Tekijää alettiin kutsua lehdissä pedoksi.
Viimeinen niitti oli se, kun murhaaja ei tuntunut olevan neljästä elinkautisesta vankilatuomiosta millänsäkään.
Oikeuden luettua tuomion hänen raportoitiin tokaisseen, että vähälläpä sitä neljästä murhasta pääsee.
Lakimuutosta ei eduskuntakyselystä huolimatta tapahtunut. Sen sijaan kuritushuonerangaistuksen täytäntöönpanoa tiukennettiin.
Erityispiirteistään huolimatta Soson ryöstömurha on sittemmin jäänyt muiden tunnettujen tapausten, kuten Bodomin kolmoismurhan, Tulilahden veritekojen tai Kyllikki Saaren murhan, varjoon.
Edellä mainittua kolmikkoa yhdistää niihin kietoutunut mystiikka – se, että murhaajia ei ole edelleenkään löydetty. Soson tapauksessa roisto jäi hyvin pian kiinni tekonsa jälkeen.
Etenkin meidän Oulun seudulla asuvien on hyvä verestää muistiamme sen verran, että tiedämme tänä päivänäkin Soson pedon. Näin raaka murhenäytelmä ei saa painua unholaan.