Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin tarvitaan lisää tekijöitä ja uudenlaista osaamista. Työvoiman tarve on globaali ilmiö ja kilpailu osaavista työntekijöistä ulottuu yli maan rajojen. Suomessa on useita tuhansia sosiaali- ja terveysalalle jo kouluttautunutta työntekijää siirtynyt muihin töihin. Miten heidät houkutellaan takaisin?
Sosiaali- ja terveysalan työvoimapula ja uudistukset haastavat myös alan koulutusta. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset ovat niin nopeita, että emme voi tarkalleen tietää, millaisiin tehtäviin opiskelijat kolmen tai neljän vuoden kuluttua valmistuvat. Onkin tärkeää oppia koulutuksen aikana ja laaja-alaista alasta riippumatonta osaamista, kuin myös kunkin ammatin vaatimaa syväosaamista.
Tarve laaja-alaiselle osaamiselle syntyy ympäröivän maailman muuttumisesta; väestö ikääntyy, terveyserot kasvavat, maahanmuutto kiihtyy, teknologia ja robotisaatio uudistavat ja muuttavat työkäytäntöjä. Näistä muutostekijöistä syntyy koulutukseen yleisiä osaamistaitoja, ns. geneerisiä taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi ryhmätyö-, kommunikaatio-, ongelmanratkaisu- ja ajankäyttötaidot.
Tulevaisuuden tutkijat korostavat myös kriittistä ajattelua, yhdessä työskentelyä, ongelmanratkaisukykyä, systeemistä ajattelua, luovuutta tai empatiakykyä. Näitä keskeisiä avaintaitoja tarvitaan, jotta selviämme työstä myös tulevaisuudessa.
Ammatin vaatima syväosaaminen on ammattialan sisäistä osaamisaluetta. Hoiva- ja hoitotyön keskiössä ovat taidot, joita tarvitaan asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutukseen sekä esimerkiksi ohjaus- ja lääkehoidon osaamiseen. Hoitomenetelmät kehittyvät ja potilaan tai asiakkaan rooli hoitoprosessissa uudistuu. Laaja-alainen ja syvällinen osaaminen on osattava jakaa oikein erityisesti nyt, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita ja toimintatapoja uudistetaan.
Jotta osaamistarpeita osataan ennakoida ja liittää koulutukseen, on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua työelämän kanssa. Työntekijän syvä ja soveltava osaaminen kehittyy täyteen mittaansa vasta työelämässä lisääntyvän kokemuksen myötä sekä henkilökohtaisten taipumusten mukaan. Oleellista on motivaatio ja halua kehittää ammattiosaamistaan.
Sairaanhoitaja Nina Sarell kirjoitti 2018 avoimen kirjeen päättäjille: ”Minä olen suomalainen sairaanhoitaja, yksi maailman parhaista, ammattilainen luuhun asti. Osaan työni ja teen sen hyvin ja ylpeydellä. Olen saanut monta kertaa tarpeekseni, vaihtanut alaa, lähtenyt ovet paukkuen – ja tullut takaisin, koska ilman tätä työtä elämästäni puuttuu jotakin merkityksellistä.”