Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluvasta yhteiskuntasopimuksesta saattaa sittenkin tulla totta. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoitus valmiudesta palata takaisin neuvottelupöytään on vahva viesti tästä.
EK pani pisteen neuvotteluille loppusyksyllä, koska yksi miljoonajäsenisen SAK:n liitoista, 50 000 jäsenen auto- ja kuljetusalan AKT ilmoitti jättäytyvänsä joka tapauksessa yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle. Kulissien takana on ahkeroitu ja päästy ilmeisen pitkälle, mikä selittää EK:n muuttuneen mielen.
Sipilä nosti yhteiskuntasopimukseksi nimittämänsä työmarkkinaratkaisun yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista jo hallitusneuvotteluissa. Sopimuksen tarkoituksena on kohentaa teollisuuden kilpailukykyä ja sitä kautta luoda edellytyksiä työllisyyden parantamiselle.
Sopimusta yritettiin aluksi viedä läpi kiireisellä aikataululla. Se osoittautui täysin epärealistiseksi.
Asiaa eivät vähääkään auttaneet hallituksen toimet, joilla se halusi vauhdittaa neuvottelujen etenemistä. Hallitushan aikoi panna täytäntöön haluamansa työelämän muutokset lainsäädäntöteitse, mikäli neuvotteluissa ei löydetä sopua.
Syntyi käsite pakkolaeista, jotka hallitus ilmoitti toteuttavansa siinä tapauksessa, ettei työmarkkinoilla saada aikaan sopimusta. ”Pakkolakien” uhka roikkuu ilmassa vieläkin siltä varalta, ettei sopimuksesta tulisi taaskaan mitään.
Lainsäädäntöteitse on uhattu leikata palkansaajien lomarahoja 30 prosenttia, tehdä ensimmäisestä sairauspäivästä palkaton, muuttaa helatorstai ja loppiainen palkattomiksi sekä lyhentää vuosiloma enintään kuudeksi viikoksi.
Näillä toimilla hallitus tavoittelee viiden prosentin helpotusta yrityksille. Lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu vitsana 1,5 miljardin euron lista erilaisista säästöistä ja veronkorotuksista.
Palkansaajapuolella lakikortin esiin nostaminen oli kuin olisi heilutettu punaista vaatetta härälle.
Vaikka valmiutta kilpailukyvyn parantamiseen ilmeni neuvotteluissa, lainsäädäntötoimilla uhkaamiselle ärähdettiin. Ammattijärjestöt katsovat niiden sotivan perustuslain ja kansainvälisten sopimusten takaamaa sopimusoikeutta vastaan.
Jo neljäs neuvottelukierros antoi kuitenkin osviittaa siitä, että tosiasiassa sopu työmarkkinajärjestöjen välillä oli jo lähellä. Ilmeisesti vuodenvaihteen molemmin puolin kulissien takana on jatkettu siitä, mihin virallisissa neuvotteluissa jäätiin. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly vihasikin eilisessä tiedotustilaisuudessa, ettei tähän tilanteeseen ole tultu tyhjästä.
Neuvottelupöydän kummallakin puolella tiedetään, ettei yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta seuraa hyvää. Palkansaajapuolella ilmaistiin jo valmius ulosmitata tulevan syksyn neuvottelukierroksella se, mitä väläytetyillä laeilla leikattaisiin. Edessä häämötti risainen vuosi, mikä ei ainakaan parantaisi talouden tilaa.
Asetelmaa helpottaa se, ettei EK vaadi ainakaan ennalta AKT:n hallitseman kuljetusketjun saamista sopimukseen mukaan. Nyt olisi AKT:n vuoro vetää pois ilmoituksensa, ettei se olisi mukana sopimuksessa.