Soneran suurta kansainvälistä ostajaa, joka olisi maksanut yhtiöstä jopa 200 miljardia markkaa eli noin 34 miljardia euroa ei löydy virallisista papereista.
Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti maanantaina talouspoliittisen ministerivaliokunnan Soneraa koskevan materiaalin vuosilta 1999-2001.
Aineisto oli oikeuskansleri Paavo Nikulan käytössä, kun hän selvitti vuonna 2002 niin sanottua umts-päätöksentekoa. Aineistossa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan Soneran umts-kauppoja. Umts näyttää siten olleen pelkästään Soneran hallituksen päätettävissä.
Sonera osti kesällä 2000 yli kolmen miljardin euron arvosta kolmannen sukupolven (umts) matkapuhelinlisenssejä Saksasta ja Italiasta. Lisensseille ei ole tähän päivään mennessä löytynyt käyttöä ja Sonera, myöhemmin Telia-Sonera on tehnyt umts-kaupoistaan yhtä suuret alaskirjaukset kuin mitä se maksoi luvista.
"200 miljardin
markan kupla"
Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli 4. syyskuuta 2001 puheenjohtajansa, pääministeri Paavo Lipposen (sd) johdolla liikenne- ja viestintäministeriön salaista muistiota Sonerasta, valtion omistajapolitiikasta ja Soneran yksityistämisestä.
Tuolloin julkisuudessa puhuttiin ja kirjoitettiin, että valtio voisi saada jopa 200 miljardia markkaa, jos se myisi kaikki omistamansa Sonera-osakkeet jollekin isolle kansainväliselle teleoperaattorille. Markkinoilla puhuttiin, että maailman suurin operaattori, brittiläinen Vodafone olisi ollut kiinnostunut Sonerasta.
Soneran ex-pääjohtaja Pekka Vennamo arveli tuoreeltaan Kalevan haastattelussa, että valtiolta ei löytynyt uskallusta myydä koko Sonera-omistustaan, vaikka yhtiöstä oltiin hänen mukaansa kiinnostuneita.
Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen (kok.) aikoinaan esittelemästä ja salaiseksi julistetusta muistiosta ei kuitenkaan löydy tukea sille, että jokin iso teleoperaattori olisi käynyt neuvotteluita Soneran ostosta.
Deutsche Bank erehtyi pitämään Soneran osaketta niin kiinnostavana, että arvioi kurssin nousevan saman vuoden mittaan 120 markkaan eli noin 20 euroon. Osakkeiden hinnat on noteerattu vuoden 1999 alusta alkaen euroissa ja Sonera todella kävi 90 eurossa ennen kuin romahti nykyiseen neljään euroon.
Kosketuksia
ei neuvotteluita
Yhdessä muistiossa surkutellaan sitä, että virheelliset mielikuvat saattoivat vahingoittaa niin yhtiötä kuin sen suurinta osakkeenomistajaa Suomen valtiota.
"Yhtään tarjousta koko Sonerasta tai sen osakkeista tai suuremmasta osakepotista ei ole ollut käsiteltävänä, eikä investointipankkien ja yhtiön (Soneran) kartoituksessa ja kommunikoinnissa selvitetyistä relevanteista ostajakandidaateista yksikään ole edennyt kosketusta olennaisesti pidemmälle keskusteluissa Soneran ostamisesta keväällä 2000 tai myöhemminkään, vaikka osakkeen arvo myöhemmin keväällä, sittemmin kesällä ja syksyllä 2000 oli jo huomattavasti viimeisen (osake)myynnin osoittamaa huippua alempana."
Heinonen painottaa muistiossa, että Sonera oli hyvin kallis teleoperaattori suhteessa kilpailijoihinsa, mikä vähensi ostajien kiinnostusta suomalaisyhtiöön.
"Julkisuudessa ja medioissa esitettävät perusteettomat arviot hyväksymättömistä tarjouksista ja myyntimahdollisuuksista 200 miljardin markan tasossa antavat väärän kuvan siitä, mitä lyhyessä ajassa olisi voitu saavuttaa ja on tähän mennessä saavutettu."
Muistio muistaa alleviivata sitä, että valtio oli syksyyn 2001 mennessä saanut Sonerasta yhteensä noin 40 miljardin markan eli vajaan seitsemän miljardin euron myyntitulot. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan summa oli Soneran asiakaspohjaan suhteutettuna suurin minkään Euroopan valtion saama yhtiöittämistulo mistään yhtiöstä kokonaan myytynäkin. Silti valtio omisti tuolloin vielä enemmistön, 52,7 prosenttia, Sonerasta.
