Muusikkoja uhkaavat krempat
ja krampit.
1990-luvun lopullaTapio Tekoniemi uskoi, että hänen päivänsä sähköbasson varressa ovat luetut. "Täytyi tehdä surutyö ja panna basso kaappiin", oululaismuusikko muistelee.
Syynä päätökseen oli pitkään vihoitellut soittokäden keskisormi. Tekoniemi ehti soittaa bassoa vuosikymmenen ennen kuin ensimmäiset merkit ongelmasta ilmenivät.
"Menin projektiin, jossa oli hurjaa funk-tykitystä. Keskisormen kolmanteen niveleen ilmaantui pistävä kipu, joka uusiutui rankoissa biiseissä."
Ajan mittaan vaiva paheni niin, ettei vaihtoehtoja ollut. Seurasi monen vuoden tauko, kunnes Kuustonen-Eloranta-Louhela -projekti syksyllä 2005 kannusti kaivamaan soittimen esiin. "Kova volyymi ja tatsin keventäminen auttoivat, ja keikka meni yllättävän hyvin."
Vähän tämän jälkeen muusikoiden rasitusvammoihin erikoistunut fysioterapeutti Katarina Porander saapui luennoimaan Oulun konservatorioon. Hän hoksasi Tekoniemen tuskan syyn: soittokäden ranne oli parin sentin verran vinossa. Virheasento korjautui bassoa laskemalla. Nivelkipu helpotti, mutta kroonistuminen oli vaatinut veronsa.
"Pystyn soittamaan teknisesti kaiken mitä aiemminkin, mutten saa ihan samaa saundia, koska se vaatisi niin paljon painetta kielille."
"Lähes jokainen muusikko potee jossain vaiheessa tuki- ja liikuntaelimistön rasitusvammoja", Katarina Porander tietää. Vaivat eivät katso soitinta tai musiikinlajia, ja ne iskevät useimmiten yläraajoihin ja niska-hartiaseutuun.
"Lihakset ylikuormittuvat, ja tulee tulehdustiloja, esimerkiksi jännetuppi-, lihasjänne- ja limapussitulehduksia."
Harvinaisempi ja dramaattisempi ammattitauti on muusikon kramppi, hermoston sairaus, joka vie liikkeenhallintakyvyn.
"Se iskee yleensä sormeen tai puhaltajalla ansatsiin. Esimerkiksi pianistin oikea etusormi menee koukkuun tai lähtee ojentumaan, kun sillä haluaa painaa. Oire esiintyy vain soittotilanteessa, ensin tietyssä liikkeessä, ja saattaa levitä muihin toimintoihin."
Muusikon krampin perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivät ovat tyypillisesti ahkeria täydellisyyden tavoittelijoita. Aiemmin sairaus johti työkyvyn menetykseen; nykyään soittajia on saatu kuntoutuksella takaisin musiikin pariin.
Tavallisten rasitusvammojen hoidossa keskeistä on ennaltaehkäisy. Hyvä yleissääntö on tukilihasten vahvistaminen ja soittolihasten venyttely. Lihaskuormitukseen voi vaikuttaa paljon soittoasennolla.
Väärä soittoasento oli myös rumpali Tero Sundellin olkaongelmien taustalla. "Ride-symbaalini oli liian korkealla. Jouduin nostamaan olkapäätä koko ajan ylöspäin, ja olkaluu painoi olkapään palloniveltä niin että se repi reunarustot auki."
Asentovirheen osasyynä hän pitää tuolloisen yhtyeensä, Tehosekoittimen, visuaalisuutta. Soiton täytyi paitsi kuulostaa, myös näyttää hyvältä - treenikämpälläkin. Lopulta tuloksena oli "järjetön kipu" ja soittokyvyn menetys.
Mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Huippu-urheilijoiden operoinnista tunnettu Sakari Orava leikkasi Sundellin olkapään keväällä 2003 ja passitti hänet fysioterapiaan.
"Kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen sain ottaa kapulat käteen. Menin suoraan keikalle."
Rumpalin työn raskautta kuvastaa se, että samantyyppisiä vammoja esiintyy nyrkkeilijöillä ja painijoilla. Ammattimuusikon ei kuitenkaan sovi valittaa.
"Kukaan ei uskalla kertoa, että on joku vaiva, koska heti loppuu keikat."
Suomen musiikkilääketieteen yhdistyksen puheenjohtajan Miikka Peltomaan mukaan toinen suuri muusikoiden ongelmaryhmä ovat psyykkiset oireet - esiintymisjännitys ja mielialahäiriöt.
"Kun olet kiva kaveri niin kauan kuin et tee virheitä - tai ainakin luulet niin - niin kyllä siitä paineita koituu."
Vasta kolmantena tulevat kuulo-ongelmat: kuulonalentuma, tinnitus, hyperacusis eli ääniyliherkkyys ja dysacusis eli äänten vääristyminen. "Toinen korva esimerkiksi aistii nuotin eri sävellajissa kuin toinen, mikä on tietysti täysi katastrofi."
Laulajia vaivaa usein äänen käheys, jonka syy saattaa olla yllättävä: närästys, krooninen poskiontelontulehdus tai jopa punkinpuremasta saatu borrelioosi. "Ja jos kipeänä laulaa, ovat äänihuulikyhmyt helposti tarjolla."
Äänihuulikyhmyt ovat laulajan rasitusvamma.
"Ne ovat kuin känsät lapiomiehen kädessä. Osa kevyen musiikin laulajista saa leipänsä äänihuulikyhmyistään. Esimerkkejä ei tarvitse nimetä - kyllä sen kuulee, jos takana on muutakin kuin sileää äänihuulta."