Soit­ta­mi­sen ilo löytyi bän­di­kou­lus­ta

Heavymusiikki kaikuu kellarista. Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen bändikoulussa on harjoitukset meneillään. Vuorossa on Wicked Child. Innostusta ei puutu, kun pojat vetävät Survivorin kappaleen Eye of the Tiger.

Treenikämpällä fiilistelevät Juuso Sormunen (vas.), Ville Häkkilä, Markus Uusitalo, Mikael Jolanki ja Jouni Mäki-Runsas.
Treenikämpällä fiilistelevät Juuso Sormunen (vas.), Ville Häkkilä, Markus Uusitalo, Mikael Jolanki ja Jouni Mäki-Runsas.
Kuva: Jaana Skyttä

Heavymusiikki kaikuu kellarista. Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen bändikoulussa on harjoitukset meneillään.

Vuorossa on Wicked Child. Innostusta ei puutu, kun pojat vetävät Survivorin kappaleen Eye of the Tiger.

"Viidennellä luokalla saimme idean bändin perustamisesta ja seitsemännellä haave toteutui", kertovat toista vuotta koulussa soittavat pojat, Jouni Mäki-Runsas (kosketinsoittimet ja laulu), Ville Häkkilä (basso), Juuso Sormunen (rummut) ja Markus Uusitalo (sähkökitara).

Mikael Jolanki (sähkökitara) tuli mukaan bändikoulun kautta. Wicked Childin ohjaajina ovat tänä vuonna musiikinopiskelijat Kaisa Ekdahl ja Olli Estola.

Aloittelevien bändien ongelma on usein harjoitustilojen puute. Vaikka halu soittaa on kova, on esimerkiksi kerrostaloasunnoissa soittaminen mahdotonta.

Kuultuaan bändikoulusta pojat tarttuivat heti mahdollisuuteen. Heidän mielestään bändikoulu on hyvä ponnahduslauta kohti vakavaa musiikkiharrastusta.

Nykyisin bändillä on myös oma treenikämppä Kempeleessä, jossa voi päästellä vapaasti soundit ilmoille, pelkäämättä, että joku kolkuttelee heti raivoissaan seinän takana.

Musiikkiharrastuksesta voi muodostua nuorelle elinikäinen ilonaihe, joka on voimavarana monessa.

Mikael Jolanki haluaisi soittoharrastuksestaan ammatin. Hän sanoo harjoittelevansa paljon vapaa-aikanaan.

Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opetukseen pojat ovat erittäin tyytyväisiä.

"Tosin toivoisimme hieman enemmän henkilökohtaista opetusta oman soittimen kanssa", Juuso Sormunen, Ville Häkkilä ja Markus Uusitalo lisäävät.

"Myös musiikinteorian olennaisimpia asioita olisi hyvä käydä enemmän läpi", Jouni Mäki-Runsas pohtii.

Bändin esittämät kappaleet valitsevat pääosin ohjaajat, ja sitä pojat pitävät hyvänä, sillä silloin harjoiteltavaksi tulevat kunkin bändin tasolle sopivat biisit.

"Kokonaisharjoittelu bändin kanssa on aina kovan työn takana - se, että kaikki stemmaa useamman soittimen välillä yhteen", Jouni Mäki-Runsas miettii.

Ville Häkkilä kokee harjoittelussa vaikeimmaksi bassosoolojen opettelun. Markus Uusitalo puolestaan sanoo etenkin barré-sointujen opettelun vievän paljon aikaa.

Barré-sointu on ote, jossa painetaan etusormella kaikki kielet alas yhtä aikaa ja samalla muut sormet muodostavat vastaavia sointuja.

Poikien vanhemmat ovat suhtautuneet harrastukseen kannustavasti ja vastikään osa bändin pojista kävi Iron Maidenin konsertissa Tampereella. Se oli upea kokemus, joka innoittaa nuoria muusikoita eteenpäin.

Poikien suosikkeja musiikissa ovat muun muassa maineikkaat Metallica, Iron Maiden, Megadeth, Sonata Arctica sekä Children of Bodom.

Jouni Mäki-Runsaan mielestä heavy-bändille on eduksi olla suomalainen, sillä silloin se huomataan maailmalla.

Muita hyviä heavy-maita hänen mielestään ovat Saksa, Iso-Britannia, USA ja Italia. Ville Häkkilä ja Markus Uusitalo pitävät parhaana heavymaana ehdottomasti Iso-Britanniaa.

Pian pojilla alkaa elämässään uusi vaihe, yläaste päättyy ja niin päättyy myös harjoittelu bändikoulussa.

"Olisi mahtavaa, jos musiikinopettaja voisi antaa opetusta lukiossa, mutta käytännössä joudumme kai turvautumaan yksityisopetukseen", Ville Häkkilä pohtii muutosta.

Sitä ennen ehditään soittaa vielä kahdessa lukukauden päätöskonsertissa, joissa jokainen bändi saa taatusti kaipaamansa raikuvat aplodit. "Esittämämme kappaleen haluamme pitää vielä salaisuutena", Ville Häkkilä sanoo arvoituksellisesti.

Ilmoita asiavirheestä