Anne Karvinen-Poutanen on harmissaan, vaikka ei pitäisi. Kuivasjärven Auran junioriyleisurheilun voimanainen on yksi 21 700 valitusta. Hän saa kunnian kuljettaa olympiatulta kohti Pekingin kisoja. Kunniatehtävään on tullut ripaus maailmanpoliittisia rasitteita.
"Olen joutunut miettimään sitä, mitä ihmiset ajattelevat. Ovatko he sitä mieltä, että minä kannatan Kiinan ihmisoikeusloukkauksia, kun vien viestiä", Karvinen-Poutanen pyörittelee päätään.
Viestinviejä on päässyt itsensä kanssa tasapainoon. Hän ottaa toukokuussa olympiasoihdun vastaan ylpeänä ja pää pystyssä. Hänelle soihtu edustaa urheilua ja olympia-aatetta.
"En ota kantaa noihin muihin asioihin. Haluan pysyä niistä kannanotoista irti. Urheilu urheiluna ja politiikka politiikkana."
Urheilun ja politiikan erottaminen toisistaan on kuitenkin käynyt hankalaksi. Soihtuviestin matka Olympian lehdosta kohti Pekingiä on ollut kipinöitä täynnä lähes kaikkialla, missä viestiä on viety. Soihtuviestin edustamat olympia-aatteen jalot periaatteet - maailmanrauha, ihmisarvot, ystävyys ja solidaarisuus - ovat jääneet Kiinan ihmisoikeustilannetta ja maan harjoittamaa Tiibet-politiikkaa vastaan mieltään osoittaneiden ryhmien rynnistysten jalkoihin.
Kiinassa viesti
saa olla rauhassa
"Soihdusta on tullut välikappale. Sen pitäisi olla olympia-aatteen asialla, mutta nyt se edustaa paljon muutakin, mitä lie. Sekä Kiinan vastustajat että kannattajat ovat käyttäneet viestiä tuodakseen omaa ääntään kuuluville."
Maailmalta olympiasoihdun matkasta välittyneet uutiskuvat ovat olleet tyrmääviä. Soihtua on yritetty sammuttaa, viestinviejien kimppuun on hyökätty ja soihtua on kuljetettu suurkaupunkien läpi valtavissa poliisisaattueissa - välillä jopa ihmisiltä piilossa.
Karvinen-Poutanen on seurannut viestin tuulista tietä hämmentyneenä.
"Sillä on vielä monta paikkaa käytävänä, ja ihan mitä vain voi sattua. Pelottaa, että viesti lopetetaan ennen kuin tulee minun vuoroni."
Kansainvälinen olympiakomitea pohti viime viikolla viestin keskeyttämistä, mutta päätti antaa tulen kulkea. Päätös helpotti Karvinen-Poutasta, mutta ei vielä vakuuttanut ihan loppuun saakka.
"Uskon vasta, kun istun lentokoneessa."
Karvinen-Poutanen ottaa soihdun kannettavakseen joko toukokuun 7. tai 8. päivä Shenzenin ja Kantonin välisellä osuudella. Hän uskoo, että Kiinassa tulen matka sujuu ilman ylimääräisiä ongelmia.
"Eiköhän sen kulku ole turvattu, eivätkä tavalliset kiinalaiset taida tietää kovin hyvin näistä ihmisoikeusongelmista tai Tiibetin tilanteesta."
Kiinassa viestin tiukin paikka tulee vastaan juhannuksena, jolloin tulen on määrä koukata Tiibetiin.
Turhaa jälki-
hurskastelua
Anne Karvinen-Poutanen on henkeen ja vereen urheiluihminen. Hän on suodattanut soihtuviestiä kohtaan nousseen kritiikin ja kisojen lähestyessä yltyneet boikottipuheet urheilullisen siivilän läpi.
"Ei mitään järkeä", hän kuittaa boikotin mahdollisuuden.
"Olympialaiset ovat jokaisen sinne päässeen urheilijat suurin tavoite, jota varten on tehty neljä vuotta töitä", Karvinen-Poutanen huomauttaa ja kysyy aikaisempien boikottien järkevyyden perään.
"Mitä niillä oikeasti saavutettiin?"
Karvinen-Poutasen mukaan puheet boikotista ovat turhaa jälkihurskastelua. KOK saa sitä, mitä on itse tilannut.
"Nämä ihmisoikeusasiat olisi pitänyt miettiä silloin, kun kisat myönnettiin."