Sotia on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Heimoyhteisöt ovat taistelleet metsästysmaista jokaisella mantereella. Suomenkin alueella heimot ovat taistelleet toisiaan vastaan. Monille historian heimopäälliköille sodan aloittamiseen on riittänyt, että toisen heimon ihmiset ovat olleet erinäköisiä.
Rahatalouden synty mahdollisti palkka-armeijoiden perustamisen. Sen jälkeen sotia ovat suunnitelleet kuninkaat, keisarit, tsaarit ja diktaattorit. Syyksi ovat riittäneet esimerkiksi vallanhimo, kosto, kansalliskiihko, perimyskiistat, uskonnolliset erimielisyydet, hallitsijoiden ystävyyssuhteet tai huoli hallitsijan oman vallan menettämisestä.
Lopulta koulutus ja demokratian kehitys ovat hillinneet sotia, kun kansat ovat ottaneet valtaa kuninkailta ja muilta yksinvaltiailta, ja siirtäneet sitä vaaleilla valituille parlamenteille. Unelmana on ollut pitkä rauhan aika, ja on toivottu, että isoistakin asioista voisi neuvotella ja tehdä yhteistyötä.
Mutta edelleen sodat ovat suuri ihmiskunnan vitsaus. Historioitsija Yuval Noah Harari on osuvasti todennut, ettei ihmiskunnan tekninen kehitys ole pystynyt ratkaisemaan sotien syttymisen ongelmaa.
Itse olen vuosikymmenten varrella jo hieman väsynyt opettamaan, kuinka joku sota syttyi tietyistä syistä, sotaa johtivat tietyt sotapäälliköt, sota ratkesi tietyn sotatekniikan tai -strategian paremmuuteen, kaatuneita oli niin ja niin paljon, sodalla oli tietyt seuraukset, kartassa värit vaihtuivat ja sitten syttyi uusi sota. Olen miettinyt, että onko se enää kovin syvällistä sivistystä.
Voiko sotia olla tulevaisuudessa vähemmän? On erotettava hyökkäyssodat ja puolustussodat. Jälkimmäiseen kuuluu esimerkiksi talvisota. Jos itsenäisyyttä uhataan, niin silloin on pistettävä vastaan.
Kun Hitler ja Stalin sopivat Euroopan maiden jaosta, ei Suomen kansalla eikä demokratialla ollut mahdollisuuksia. Silloin ja nykyisinkin Suomen Puolustusvoimat astuu esiin ja perustuslain mukainen liikekannallepano käynnistetään. Ja tästä eteenpäin tukena on myös puolustusliitto Nato, joka ei käsittääkseni aio hyökätä mihinkään maahan.
Mutta pystyisikö ihmiskunta kehittymään. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista estää edes osa hyökkäyssodista? Mikä olisi ensimmäinen valtio, joka parlamentissaan päättäisi, että perustuslakiin tulee yksi lisäys: Meille riittävät nykyiset valtakunnanrajat. Jos valtion johto tai liittokunta aikoo hyökätä toiseen maahan, sen on kysyttävä lupa kansalta (äänestys, veto-oikeus).
Lainrikkojat joutuisivat heti vastuuseen teoistaan. Tämä olisi sotilasliitoissakin tärkeää, ettei yhden maan diktaattori pystyisi aloittamaan suursotaa, johon muut maat olisivat velvollisia liittymään.
Sotateknologia kehittyy. Enää sotajoukot eivät kokoonnu keskenään suurelle taistelukentälle ratkaisemaan voittoa. Nykyaikaisissa sodissa raskaimman taakan kantaa tavallinen kansa, ja siviiliuhrien määrät vain kasvavat tulevaisuudessa.
Ei tämäkään perustuslain uudistus eri maissa ole mahdotonta. Joku tekee sen ensiksi, ja sitten muut seuraavat. Monia uudistuksia on alussa vastustettu, esimerkiksi geosentristä maailmankuvaa, kansakoulua, demokratiaa, tyttöjen koulutusta, naisten äänioikeutta, Martti Ahtisaaren aloittamia rauhanneuvotteluja, nopeusrajoituksia, turvavyöpakkoa ja niin edelleen.
Jorma Rajaniemi
FM, historian ja yhteiskuntaopin opettaja, eläkkeellä
Oulu