Vaikka kauppiaat ja koko kansa kärsivät sodasta ja säännöstelystä, sota-aikanakin
aluejärjestön hallitus kokoontui. Se päätti järjestää maanpuolustuksellisissa merkeissä Yksityisyrittäjäin viikon keräämällä jäseniltään rahaa avustuksina Oulun ja Raahen sotilaspiireille maanpuolustustyön tueksi.
Sodan mukanaan tuomat Suomelle raskaat rauhanehdot supistivat aluejärjestön aluetta muun muassa Kuusamon Paanajärven seudun osalta. Sodan päätyttyä evakkoon lähteneet ihmiset alkoivat palailla kotiseudulle ja osa asettua uusille alueille asumaan.
Olojen normalisoitumisen myötä myös järjestötoiminta normalisoitui ja heti sodan jälkeen kiinnitettiin erityisesti huomioita siihen, että naiset ja nuoret saatiin mukaan yrittäjätoimintaan. Oulun Yrittäjänaiset kerho perustettiin syksyllä 1947 ja lähes samoihin aikoihin yrittäjänaiskerhot perustettiin maakuntaan, Raaheen ja Pudasjärvelle.
Lisäksi koettiin tärkeäksi, että yksityisyritteliäisyyden aatteen innostamat nuoret, aatteen parissa toimivat ja yksityisyrittäjävanhempien lapset pääsivät mukaan toimintaa.
Talousneuvos J.P. Komu toimi Yksityisyrittäjäin Oulun Aluejärjestön pitkäaikaisena puheenjohtajana 1938-1956. Järjestön edunvalvontatyö keskittyi puolustamaan vapaata yrittäjyyttä, valistamaan ihmisiä yksityisyritteliäisyydestä ja laajenemaan mahdollisuuksien mukaan.
Rakentamisen ja kasvun aika
1950-luvun alkuvuosina koettiin nousukausi ja uusia tuulia maailmalta tuli myös yrittäjyyteen. Korkeasuhdanne merkitsi kuitenkin kiihtyvää inflaatiota.
Yrittäjien huolena oli kasva verotus ja yhteiskunnan elinkeinoelämän ohjailu. Hankinnat puhuttivat yrittäjiä jo tuolloin muun muassa koulutarvikehankinnat koettiin puolueellisiksi, sillä ne hankittiin osuuskaupoilta eikä yksityisiltä yrittäjiltä.
Osuuskauppojen erioikeuksien poistamista ajettiin ja 1954 annettu osuustoimintalain koettiin tuovan tasavertaisuutta yksityisyrittäjän ja osuustoiminnan välille. Pohjois-Suomen aluejärjestöjen edustajat kävivät myös jättämässä kirjelmän aina pääministeritasolle alueen kehittämiseen liittyen.
Talouspolitiikan epävakaus, työelämätaistelut ja elinkeinoelämän tarpeiden laiminlyönti huolettivat myös tuolloin yrittäjiä. Järjestön sisäisiä toimia pyrittiin kehittämään ja rakentamaan, kiinnitettiin huomiota jäsenpalveluihin, koulutukseen ja tiedotukseen.
Yrittäjät aktivoituivat myös yhteiskunnan muilla sektoreilla. Saadakseen paremmin äänensä kuuluviin Yksityisyrittäjäin Liitto käynnisti keräyksen yrittäjäehdokkaiden vaalikampanjan tukemiseksi. Eduskuntavaalit 1958 olivat yrittäjille pettymys ja ilmapiiri yrittämistä kohtaa alkoi muuttua nihkeämmäksi.
Toimintaa uudistettiin
Järjestötoiminnassa ja sen kiinnostavuudessa oli vaihteluita, mikä näkyi jäsenmäärässä. Kiistatonta oli kuitenkin, että ilman yrittäjien asioita ajavaa järjestöä moni asia yhteiskunnassa olisi mennyt yrittäjille epäedullisempaan suuntaan.
Yrittäjäkunnan moninaisuudesta huolimatta keskinäistä yhteenkuuluvuutta oli rakennettu onnistuneesti. Markkinatalouden oppeja haettiin ulkomailta ja ulkomaankauppaa vauhdittivat erilaiset sopimukset, jotka etenkin auttoivat vientiteollisuutta ja näin muitakin toimijoita.
Suomea uudistettiin voimakkaasti ja yrittäjäjärjestössä tehtiin työtä yrittäjien asioiden puolesta muun muassa 1966 taisteltiin Yritteliäisyyden viikolla vapaan kilpailun ja talousjärjestelmän puolesta. Yrittäjäviikon tapahtuma oli tärkeä yhteisen näkymisen kannalta.
Aluejärjestö muutti nimensä valtakunnallisen järjestön uudistuksen myötä 1965 Oulun Seudun Yrittäjät ry:ksi. Uusien sääntöjen myötä jäsenmäärä lähti kasvuun, kun aluejärjestö alkoi koota yhteen paikkakuntien yrittäjäyhdistyksiä.
Alueellaan aluejärjestö alkoi huolehtimaan valtakunnallisen järjestön Yrittäjäin Liiton antamista tehtävistä mm. valistus-, julkaisu ja tiedotustoiminnasta, kokouksista, puhe- ja esitelmä- sekä neuvontatilaisuuksista. Vuonna 1967 itsenäisyyden juhlavuonna korostettiin yrittäjyyttä itsenäisyyden voimana. Järjestössä vaikuttavat yrittäjät olivat pääosin kauppiaita. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja jäsenistölle tiedottaminen koettiin yrittäjäjärjestölle elintärkeäksi ja niin perustettiin Oulun Seudun Yrittäjä –lehti 1966 ja sitä jaettiin 27 000 kappaleen painoksena jokaiseen oululaiseen talouteen kaksi numeroa. Oulun Kaiku seurasi yrittäjien omaa lehteä erilaisella taustavaikuttajajoukolla ja muutaman vuoden päästä julkaistiin Yrittävä Oulu yrittäjälehteä.